Kuningas / The King

kuningas_kansi

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
J.R. Ward, suom. Timo Utterström
Basam Books 2014 (fin)
(Basam Shakti -sarja)
600 sivua/pages

Basam Booksin sivuilta lainattu kirjan takateksti: “Wrath, joka on vuosisatojen ajan yrittänyt vältellä kuninkuutta, ottaa vihdoin vastuun harteilleen. Mutta kruunu on raskas kantaa. Beth Randall luuli tietävänsä mitä oli tekemässä, kun hän pariutui planeetan puhdasrotuisimman vampyyrin kanssa. Beth on päättänyt haluta lapsen mutta ei ole lainkaan valmistautunut Wrathin mielipiteeseen asiasta. Voittaako todellinen rakkaus… vai raastava menneisyys?”

J. R. Ward ei petä koskaan, Mustan Tikarin Veljeskunta -sarja on ehdoton suosikkini kevyestä viihdekirjallisuudesta. Sarjaa lukiessa tuntuu kuin löytäisi vanhat, hyvät tutut pitkästä aikaa, uppoudun maailmaan niin luonnollisesti. Sarja kertoo nykypäivän New Yorkin Caldwellissa asuvasta, alunperin kuuden eliittivampyyrin joukosta, joiden tehtävänä on puolustaa vampyyrirotua heitä jahtaavalta, synkeältä Harvennuskunnalta. Harvennuskunta on ylimaallisen pahan olennon, Omegan, luomus, tavoitteenaan tuhota vampyyrit kokonaan, vaikka joissakin kirjasarjan osissa taistelu Harvennuskuntaa vastaan tuntuu olevan hieman sivuosassa kun vihollisia löytyy myös muualta.

Kirjat kertovat vuorollaan kunkin veljeskunnan jäsenen tarinan, joka on usein jollain lailla synkkä, sekä heidän elämänsä käännekohdan: sen, kuinka he tapasivat oman shellaninsa, eli kumppaninsa. Suosikkini on edelleen sarjan toisessa osassa esitelty veljeskunnan jäsen Rhage. Nyt lukuvuorossa oli tosiaan jo sarjan 13. osa, joka tarkentaa vampyyrirodun kuninkaan, Wrathin, tarinaa.

Kuningas on samaa taattua, ronskia ja rentoa, Ward-laatua. Se tavallaan sulkee erään ympyrän, sillä koko sarja alkoi Wrathin tarinalla: ensimmäisessä osassa selvitettiin, kuinka hän päätyi yhteen Bethinsä kanssa ja otti koko vampyyrirodun kruunun kantaakseen. Nyt taas viimeisin osa käsittelee sen kruunun menettämisen uhkaa, joka koettelee kuningasta oman rotunsa sisältä. Kuningas Wrathilla on rankka menneisyys, ja hän kokee rodun johtamisen raskaana velvollisuutena. Kaiken muun lisäksi hän on sokea. Nykyhetki on täynnä haasteita, sillä vampyyrirodun hallitsemiseen liittyvä historia, kaikki perinteet ja säädökset, asettavat kuninkaan työhön oman painolastinsa. Näitä Wrath yrittää selvittää asianajajansa, Saxtonin, avulla omalla tavallaan, mutta kaikki eivät ole siihen tyytyväisiä. Rodun hienostojoukon, glymeran, kesken Wrathin johtamistyyli saa osakseen arvostelua, ja keinoja kuninkaan syrjäyttämiseksi etsitään kiihkeästi. Lisäksi Wrathin shellan, Beth, haluaisi lapsen… Vampyyrien välinen jälkeläisten saaminen ei kuitenkaan ole niin itsestään selvää.

“Tuore turkkilaisen tupakan tupru kutkutti Wrathin nenää ja vihjasi, että veli oli juuri vetänyt pitkät savut. “Etkö varmasti halua muksua?” “En ikinä. Miltä se kuulostaa?” “Aamen sille.” Yhtäkkiä Vishousin saappaat alkoivat naputtaa huonetta ympäriinsä, ja voi hemmetti, kuinka kadehdittavaa tepastelu oli. “Ei sillä, ettenkö kunnioittaisi Zsadistia ja hänen pikku ydinperhettään. Hän tuntuu naaraittensa ansiosta lähes normaalilta – mikä on ihme itsessään. Hyvä hänelle siis. Mutta minua sellainen paska ei kiinnosta. Luojan kiitos Jane ajattelee samalla tavalla.” “Niinpä. Luojan kiitos.” “Bethkö ei ole samoilla linjoilla?” “Ei. Ei edes linjojen lähellä eikä samassa kaupungissa tai maanosassa kuin linjat.”

King Collage

Kirjassa seurataan edellisten osien tapaan taas useampaa tarinaa samaan aikaan, vuorotellen. Hahmoja on tarinan edetessä runsaasti, joten lukiessa tuntuu, ettei yksittäisiin henkilöihin saa tällä kertaa luotua samanlaista suhdetta kuin aiemmin. Ensin käsitellään kuninkaan nykypäivän haasteita parin luvun verran, niitä seuraavassa luvussa sitten tämän taustoja avataan lukijalle vanhempien tarinan kautta. Näiden jälkeisessä luvussa hypätäänkin huumekeisari Assailin ja tämän (nais)seikkailuihin, satunnaiset luvut puolestaan käsittelevät vampyyrivarjojen, Trezin ja iAmin menneisyyden haamuja. Heidän tarinansa linkittyy päätarinaan sen kautta, että he asuvat veljeskunnan kartanossa. Näiden lisäksi sivutaan kuninkaan asianajajan, Saxtonin isäsuhdetta ja mykän vampyyrisoturi Johnin mystisiä kohtauksia. Tarinaan lisätään vielä vanhan maan vampyyrisoturin, Xcorin, suhde Valittu Laylaan. Ei siis ole ihme, että kirja paisui niin pitkäksi, sillä jokainen näistä tarinoista olisi voinut hyvin olla oma kirjansa.

Kuitenkin, Ward onnistuu taas kirjoittamaan tyylilleen uskollista, viihdyttävää ja kevyttä fantasiaa. Hän on luonut kokonaisen maailman Musta tikarin veljeskunnan ympärille, ja voin vain hämmästellä, kuinka kirjailija voi ollakin niin tuottelias! Tämäkin kirja todistaa, ettei Wardilla ole materiaalista puutetta, kirjasta tosiaan riittäisi useampaankin kirjaan. Sarjan ensimmäiset osat tuntuivatkin yhtenäisemmiltä kokonaisuuksilta ja hahmot lähestyttävämmiltä tähän osaan verrattuna. Nyt kuitenkin suomentaja tuntuu sisäistäneen Wardin tyylin paremmin kuin sarjan ensimmäisissä osissa, joten Mustan tikarin veljeskunnan edesottamuksista lukee kuitenkin mielellään. Ward (alias Jessica Bird) on kirjoittanut useampiakin sarjoja, joista itse olen lukenut Mustan tikarin veljeskunnan lisäksi Langenneet enkelit -sarjaa.


Translation

The King (Black Dagger Brotherhood #13)

Read in Finnish.

“Long live the King! After turning his back on the throne for centuries, Wrath, son of Wrath, finally assumed his father’s mantle–with the help of his beloved mate. But the crown sets heavily on his head. As the war with the Lessening Society rages on, and the threat from the Band of Bastards truly hits home, he is forced to make choices that put everything–and everyone–at risk. Beth Randall thought she knew what she was getting into when she mated the last pure blooded vampire on the planet: An easy ride was not it. But when she decides she wants a child, she’s unprepared for Wrath’s response–or the distance it creates between them. The question is, will true love win out… or tortured legacy take over?”

I’ve always liked Ward’s style to write, it is relaxed and informal, almost rough and down-to-earth at the same time. The characters in her books are approachable and they all have their own little humane quirks. The members of  Black Dagger Brotherhood are almost like old friends, ridiculously good looking, of course 🙂 The latest book tells more about their king, last pure blooded vampire, Wrath. However, this book includes also several other stories, which are linked to the Brotherhood, and it almost feels there is too much material for one book.

In my opinion, the first five books were the best parts of the series, but after all, The King was an entertaining experience. I’m still curious about Brotherhood’s further exploits.

2 thoughts on “Kuningas / The King

  1. Pingback: Vuoden 2015 parhaat, vol 1. ~ Best of the Year 2015, vol 1. | Pauline von Dahl

  2. Pingback: Peto (Mustan tikarin veljeskunta #14) / The Beast (Black Dagger Brotherhood #14) – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s