Lumilapsi / Snow Child

screen-shot-2016-10-19-at-13-37-26

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Eowyn Iwey, suom. Marja Helanen
Bazar Kustannus 2012 (fin)
415 sivua/pages

Luettuani Vannin Kylmän saaren loppuun löysin luettavakseni toisen Alaskan karuun ympäristöön sijoittuvan, jo pitkään lukulistallani vuoroaan odottaneen, Eowyn Iveyn Lumilapsen.

“Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen – Jack raataa maatilalla perheen elatuksen vuoksi ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Ensilumen sataessa pitkän ja kylmän syksyn jälkeen hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Aamulla lumilapsi on poissa, mutta puiden lomassa näkyy pieniä jalanjälkiä ja vilahdus nutusta.” Teksti kirjan takakannessa sekä Bazarin sivuilla.

Tarinan kieli on kuvaavaa, vuodenaikojen vaihtelun kuvaus suorastaan huumaavaa. Pystyn kuvittelemaan mullan tuoksun, mökin hämärän tunnelman, auringon paahteen niskassa pellolla huhkiessa. Jylhän luonnon helmassa tapahtuvat asiat saavat elämän tuntumaan yksinkertaiselta. Satumaisen lisän tarinaan tuo Mabelin ja Jackin pihassa pyörivä pieni, vaalea lumityttönen Faina. Mielenkiinnolla seurasin myös vanhan parin kehittyvää ystävyyttä lähimpien, silti etäällä asuvien, naapureiden kanssa. Bensoneihin kuuluu rehti ja iloinen miesten joukkio, jota Esther-äiti pitää kurissa. Jokainen tarvitsisi lähipiiriinsä yhden Estherin kaltaisen hersyvän persoonan, joka tuo toivoa pimeimpiinkin hetkiin, jottei elämä menisi liialliseksi murehtimiseksi. Lähimmäisille tarjotaan vähästäkin, yksin emme tässä maailmassa selviä asuimme missä vain.

Lumilapsi1

Päähenkilöiden kuvaukset ovat sympaattisia ja inhimillisiä. Miehinen ja itsepäinen Jack haluaa hoitaa kaiken itse, kun taas tunteellinen ja herkkä Mabel on pohjimmiltaan ujo kaupunkilaistyttö. He ovat jollain tavalla kerrassaan ihastuttava pääpari. Heistä kuultavat inhimilliset tunteet, niin epävarmuus tulevasta kuin keskinäinen rakkaus, hetkittäin ilo, pelko, hätäisyys tai huoli. On kuin tekstin kautta näkisi Jackin ja Mabelin mieleen. Lumityttö Faina sen sijaan jää ainakin itselleni unenomaisesti etäiseksi ja niin on varmasti kirjoittajan tarkoituskin.

Kuten joku viisas on joskus sanonut, elämä on loppujen lopuksi yksinkertaista, ihmiset vain tekevät siitä monimutkaista. Kun saa jotakin konkreettista aikaan, voi olla itsestään ylpeä. Kirja kuitenkin muuttaa luonnettaan kun edetään ajassa kuutisen vuotta eteen päin ja lumityttö Faina alkaa vanhempana viettää aikaa Bensonien Garret-pojan kanssa. Lopussa mennään ajoittain teinirakkaustarinan puolelle. Toisaalta, kirjan tunnelmaa on vaikea sanoin kuvailla ja uskonkin, että se herättää jokaisessa lukijassa hieman erilaisen tunteen. Itselleni päällimmäiseksi tunteeksi kirjasta lopulta jäi elämänilo. Loppujen lopuksi kirja on kuitenkin kaunis tarina sadunomaisin maustein ja se sopii luettavaksi kenelle tahansa.

LumilapsiCollage


Translation

Eowyn Ivey’s Snow Child has been on my reading list for ages already, but finally found it in the library! It’s a book about an old couple, Jack and Mabel, who have started their own farm in Alaska.

I was totally enchanted by the story. At first. In the beginning I loved Ivey’s style to write and describe the wilderness and bareness of Alaska. The greatness of the nature makes everything so simple and I felt myself so small. But at some point the feeling of the story was transformed into something different, it started to feel teenager’s love story. However, it’s difficult to describe the atmosphere in the book, I believe every reader has a different experience. In the end, Snow Child is a captivating fantasy story with amazing characters and I really recommend reading it. 

“Alaska, 1920: a brutal place to homestead, and especially tough for a couple who have never been able to conceive. Jack and Mabel are drifting apart—he breaking under the weight of the work of the farm; she crumbling from loneliness and despair. In a moment of levity during the season’s first snowfall, they build a child out of snow. The next morning the snow child is gone, but they catch sight of an elusive, blonde-haired girl running through the trees.” Excerpt from Eowyn Ivey’s home site.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s