Kesken jääneet kirjat, pt. 2 ~ Unfinished books, pt. 2

Myös viime vuonna kirjoittelin kesken jääneistä kirjoista, niistä joita alkaa innolla lukea, mutta jotka lopulta jäävät kuitenkin kesken. Nyt viime aikoina aihe on taas ollut ajankohtainen – itseasiassa tämän kirjoituksen päiväyskin osuu melko lailla samoihin kuin viime vuonna! Lyhyesti ongelma on seuraavanlainen: kiinnostun kyllä kirjoista kovasti, aloitan lukemisen lähes intoa puhkuen (todella haluaisin lukea ne loppuun!) ja odotukset ovat korkealla, mutta jostain syystä alkuinnostus lässähtää tarinan ensimetreillä ja eteneminen alkaa tuntua tahmealta. Kuulostaako yhtään tutulta?

Halusin nostaa tällä kertaa näistä keskeytetyistä kirjoista esiin kaksi teosta, jotka ovat saaneet osakseen hienoja arvosteluja erinäisillä foorumeilla, ja pohdiskella omasta näkökulmastani hieman niiden herättämiä tunteita. Tosiaan, arvosteluja olen itse jäävi nyt näiden suhteen kirjoittamaan kun en kummassakaan kirjassa päässyt edes puoliväliin.

Booksonmynightstand

Musta satu (Aki Ollikainen, Siltala, 2015) on kiinnostanut jo sen julkaisusta asti, ja kun vihdoin näin kirjan keskustan Kirjasto 10:n bestseller-hyllyssä, en voinut vastustaa sen houkutusta. Tarina alkaa lähes sadunomaisen kauniilla kuvauksella öisestä nykyhetkestä ja liikkuu eri aikatasoilla suhteellisen sulavasti. Välillä valotetaan ilmeisesti päähenkilön lapsuuden kokemuksia, kuitenkin synkkä tunnelma leijuu tarinan yllä heti alkusivuilta. Lopulta realistiset kuvaukset eivät lukemisen aikana tuntuneet omaan mielialaan sillä hetkellä sopivalta ja ajoittain tarina alkoi tuntua liiankin ahdistavalta. Muutaman yrityksen jälkeen sinänsä lupaava ja hienosti kirjoitettu kirja jäi kesken. Monet kirjabloggarit ovat kuitenkin ihastuneet kirjaan, kannattaa kurkistaa esimerkiksi Lukutoukan tai Kirjapolkuni teksti!

“Mustan sadun nykyhetkessä romaanin kertojan perhe on hajonnut, vaimo ja poika lähteneet. Todellisuus on vääntynyt sijoiltaan ja menneiltä sukupolvilta periytyneet selvittämättömät tragediat alkaneet vallata ajatuksia. Monet polut tuntuvat johtavan Tattarisuolle, paikkaan jossa Noita-Kalliona tunnettu mies aikoinaan harjoitti mystisiä menojaan. Toisella aikatasolla lukija saa seurakseen Heinon, pirtun salakuljetusta 1930-luvun Helsingissä harjoittavan trokarin. Heinolla on perhe, vaimo ja poika, asiat kutakuinkin mallillaan – mutta sitten iskee peri-inhimillinen ahneus, niin rakkaudessa kuin rahassakin, ja Heinon itsekkyys ja varomattomuus aiheuttavat sukupolvesta toiseen ulottuvan ketjureaktion, jonka alku- tai päätepiste – näkökulmasta riippuen – löytyy öiseltä Tattarisuolta. Musta satu on synkänkaunis romaani hajoamisesta niin yksilön, perheen, sukupolvien ketjun kuin yhteiskunnankin tasolla. Menneisyys muovaa meidät tavalla tai toisella. Ja jokaisen sisältä löytyy Tattarisuo, pimeä kohta, johon ehkä uppoaa, josta ehkä jonakin päivänä nousee mittaamattomien aarteiden arkku.”

Hannele Taivassalon Nälkä (Schildts & Söderströms, 2013) on odottanut lukulistalla vuoroaan jo iäisyyden, ja jo sen vahvan visuaalinen ilme kiehtoi suuresti. Juoni ja sen aihepiiri (vampyyrit!) vaikuttivat niin omia mieltymyksiä vastaavalta että kyseessä oli pakko olla hyvä kirja! Mutta mitä tästä taas opin… Koskaan ei pitäisi ladata kirjalle liian suuria ennakko-odotuksia. Koin jokseenkin massiivisen pettymyksen töksähtelevältä tuntuvan alun myötä, enkä saanut tarinasta tai päähenkilöstä millään otetta, vaikka ihan todella yritin. Tässä tapauksessa liian korkealle asetetut odotukset eivät kohdanneet lainkaan kirjan todellisen sisällön kanssa, eikä kiinnostus jaksanut kantaa juuri alkua pidemmälle.

“Jorunn sanoi kyllä. Hän valitsi ja kantaa mukanaan loputonta ikävää, nälkää. Jorunn on elänyt pitkään ja asunut monessa kaupungissa, Pietarissa, Vilnassa, Tukholmassa, Pariisissa, Berliinissä, Lontoossa… Mutta nyt hän on palannut Helsinkiin, sillä se, joka kaipaa, etsii lakkaamatta. Nälkä on kertomus rakkaudesta, kaipauksesta ja totaalisesta yksinäisyydestä. Se on hätkähdyttävä ja kammottava kertomus vampyyrista, joka jättää jälkeensä surua ja pelkoa. Naisesta jonka jokainen ikuisesti elävä huokonen kuiskailee ja kirkuu yksinäisyydestä ja kaipuusta seonneena, etsien sitä, jonka luokse on kaivannut kaikki elämänsä vuosikymmenet. Mutta Nälkä piirtää esiin myös historian jaksoja ja henkilöitä, näyttää vuosikymmenien ja -satojen yhteen kietoutumisen hämmentävän kauniisti ja kivuliaasti. Jorunnin tunteet ja fyysisyys kuvataan niin taidokkaasti, että lukija vuoroin pelkää ja vuoroin toivoo hänen puolestaan.” Kuulostaa lupaavalta, eikö totta? Luulen, että tätä aion koettaa kuitenkin vielä toisen kerran, ilman suuria odotuksia.

Yleisesti ajatellen yksi syy lukemisen tahmeuteen voi olla myös ajanpuute. Arkipäivinä vapaa-aika on kortilla kun päivätyön jälkeen juoksee paikasta toiseen hoitamaan arkisia askareita, sitten kotiin ja hetken hengähtää, kunnes on aika mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä kaikki alkaa taas alusta. Myös mielentila ja mieliala vaikuttavat paljon lukuintoon ja -kokemukseen, esimerkiksi väsyneenä on vaikea keskittyä moniulotteisen tarinan vaatimalla intensiteetillä. Lisäksi jonain päivinä sitä saattaa suhtautua avoimesti kaikenlaisiin aiheisiin ja tyyleihin, toisena taas valikoi ja vain harva tarina vastaa sen hetken lukutarpeeseen, tekstejä tulee tarkasteltua aivan ylikriittisesti eikä tarinaan eläytyminen silloin ainakaan onnistu. Olen huomannut jälkimmäisen tapahtuvan usein kotimaisten kirjailijoiden suhteen, ylipäätään luen (valitettavasti) hyvin vähän kotimaista kirjallisuutta. Olenkohan suomalaisten teosten suhteen ylikriittinen vai mistä se mahtaa johtua?

Viime vuoden kirjoituksessa listasin myös muutamia vinkkejä, joilla lukemisen saa taas luistamaan, ja näistä olen itse ottanut nyt näin alkuun käyttöön vinkin nro. viisi: Lue lyhyitä tarinoita, silloin lukemisen aloittaminen ei tunnu niin isolta urakalta. Ehkä lukemiseen ei lyhyiden tarinoiden myötä muodostu niin pajon paineita, kuka tietää. Viime aikoina tosin myös tekstin tuottaminen blogiin on tuntunut kummallisen kankealta, onkohan kyseessä vain jonkinlainen talvihorroksen jälkitila..? Uskonkin, että talven synkkyyden väistyessä sekä kevään myötä valon ja lämmön lisääntyessä, kohmeinen pääkoppanikin rentoutuu ja sen erinäiset lukot avautuvat. Tällaista tajunnanvirtaa tällä kertaa!


Translation

Quite accurately a year ago I wrote about unfinished books and readers’ block. Currently I’m experiencing almost the same situation – I’ve started a couple of promising books which sound interesting and all, but somehow reading them doesn’t feel right. In my Finnish blog entry I wrote more about my thoughts of two Finnish books, which I didn’t finish, and I think I tend to read them more critically than international novels. I’m wondering why…

So it’s time to use those reading tips again! Actually, I have already started with my tip no. 5. “Read short stories, it won’t feel so overwhelming to start reading” by currently reading Roald Dahl’s fantastic stories. I also hope that approaching Spring awakens my frozen thoughts with light and warmth, I’m definitely a summer child, no doubt about that!

2 thoughts on “Kesken jääneet kirjat, pt. 2 ~ Unfinished books, pt. 2

  1. Pingback: Lihaa ja verta ~ Under the Skin – Pauline von Dahl

  2. Pingback: Kirjahaasteen 3.päivä ~ Book Challenge Day 3. – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s