Kuinka kuolleita käsitellään / Handling the Undead

john-ajvide-lindqvist-kuinka-kuolleita-käsitellään-kansi-pauline-von-dahl

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
John Ajvide Lindqvist, 
suom. Jaana Nikula
Gummerus Kustannus 2010 (fin)
Hanteringen av odöda 2005 (orig)
400 sivua/pages

Tutustuin Ajvide Lindqvistin tuotantoon hänen esikoiskirjansa kautta, Ystävät hämärän jälkeen, josta kirjoittelin blogissani jokin aika sitten täällä. Sen seuraaja, Kuinka kuolleita käsitellään, puolestaan sivuaa zombie-teemaa, jota Lindqvist kuvaa sitäkin omalla jännärimäisellä tyylillään.

Kirjan takakannessa kerrotaan juonesta seuraavaa: “Tukholmaa pitkään koetellut helleaalto jännittyy kaupungin ylle valtaisaksi sähkökentäksi — kuin käänteiseksi sähkökatkokseksi. Taivaalla ei näy pilveäkään jännityksen yhä voimistuessa. Pian. Tapahtuu. Jotain. Yhtäkkiä sähkökenttä katoaa, ilman pamahdusta tai romahdusta. Eläkkeellä oleva Gustav Mahler kutsutaan ruumishuoneelle, missä kuolleet ovat heränneet henkiin. Kauhistuttava tilanne herättää lapsenlapsensa vastikään menettäneessä Gustavissa toivon: ehkä kuolleet nousevat myös haudoistaan. Tiedemiehet yrittävät selvittää kauhistuttavan ilmiön syytä, ja viranomaiset ryhtyvät yhä äärimmäisempiin toimenpiteisiin suuren yleisön ja surevien omaisten rauhoittamiseksi. Vain harva pysähtyy kysymään, mitä kuolleet elävistä oikeastaan haluavat.”

Kirja etenee usean eri henkilön näkökulmasta, ja vaikka Lindqvist onnistuu tekemään sen hyvin jouhevasti, on aluksi tapahtumien kronologista järjestystä lukiessa jopa hieman haastavaa hahmottaa. Pikkuhiljaa Lindqvistin tyyliin kuitenkin tottuu, eikä tekstin pomppimiseen henkilöstä ja ajasta toiseen enää kiinnitä huomiota, itse tarkastin pariin kertaan aina luvun alussa olevasta tapahtumapaikan ja -ajan merkinnästä, missä vaiheessa kulloinkin oltiinkaan. Tarinan kerronnan väliin on ujutettu uutiskatkelmia tapahtumien etenemisestä tiedotusvälineiden ja virallisten raporttien muodossa, jotka osaltaan auttavat lukijaa kokonaisuuden hahmottamisessa. Lindqvist luo kirjaansa todellisuudelta tuntuvan maailman, jossa lopunajan merkit ovat ilmassa, ja pystyn kuvittelemaan, että myös tästä kirjasta saisi hienon elokuvan aikaiseksi.

Tapahtumien kulkua kuvataan kirjassa tosiaan eri-ikäisten ja muutenkin keskenään täysin erilaisten ihmisten näkökulmasta, kuinka kukin kokee eriskummalliset tapahtumat omalla tavallaan. Päähenkilöt sekä heidän taustansa on rakennettu huolella, esimerkiksi Flora, katu-uskottava teini-ikäinen ateisti ja Elvy, hänen Jumalaan uskova mummonsa, aistivat ympäröivää maailmaa muita ihmisiä herkemmin. Ylipainoinen toimittaja Gustav puolestaan tasapainoilee työnsä, lapsensa menettämistä surevan tyttärensä ja muun elämän välillä, sekä hämmentynyt perheenisä ja koomikko David on turvautumassa vaimonsa kuoleman jälkeen pulloon, mutta hänellä on pieni Magnus-poika huolehdittavana. Jokaisella heillä on läheinen, jonka he ovat lähiaikoina menettäneet ja joka on tapahtumien kuluessa herännyt uudelleen elämään. Huomaan lukiessani usein arvuuttelevani, mitä lopussa tulee tapahtumaan, mutta tällä kertaa en osannut sitä aavistaa. Jännitys pysyy yllä lähes koko lukukokemuksen ajan.

Kuolleet Collage

Lindqvist onnistuu taas luomaan erilaisen, intensiivisen jännitysnäytelmän, jota lukijana seuraa sivustakatsojana, suurella mielenkiinnolla. Kirjan tunnelma imaisee sisäänsä, vaikka se tuntuu ajoittain äärimmäisenkin painostavalta, ja tapahtumat etenevät suorastaan maagisella tavalla. Lindqvist kuvaa kaiken, ihmiset ja heidän tunteensa, tarinan tapahtumat sekä tapahtumapaikat hyvin yksityiskohtaisesti, hetkittäin taas omaan makuun hieman liiankin tarkasti, esimerkiksi kuolleiden fyysistä olemusta kuvatessa, mutta hänellä on taito kietoa yliluonnolliset elementit tarinaan kuin ne todella olisivat osa todellisuutta.

Vaikka kirja oli loistavasti kirjoitettu, ja loppuratkaisu suorastaan lyö ällikällä, se ei silti mielestäni aivan yltänyt samalle tasolle kuin Lindqvistin esikoinen. Tai ehkä vain vampyyrit ovat lähempänä omaa sydäntäni kuin elävät kuolleet. Lindqvist on kuitenkin saanut minusta uuden uskollisen lukijan.


Translation

Sometime ago I read and wrote about Ajvide Lindqvist’s book Let the right One In, and got interested in his style. Found the next novel called Handling the Undead from local library in Finnish and wanted to read how he handles the zombie theme. 

“Something very peculiar is happening in Stockholm. There’s a heatwave on and people cannot turn their lights out or switch their appliances off. Then the terrible news breaks. In the city morgue, the dead are waking up…” Summary borrowed from Goodreads.com.

Have to say the second book is also brilliantly written and its almost impossible to guess what’s going to happen next, it’s intense and feels like the end of the world is near. Though I still prefer the previous book over this one, Handling the Undead is really captivating and horrifying story. I’m a Lindqvist fan and recommend this book for everyone who enjoy reading quality horror and suspense literature.

3 thoughts on “Kuinka kuolleita käsitellään / Handling the Undead

  1. Pingback: Kultatukka, tähtönen ~ Little Star – Pauline von Dahl

  2. Pingback: Lukuvinkkejä: kauhu / What to Read: Horror – Pauline von Dahl

  3. Pingback: Kootut kirjavinkit sekä Kirjan ja ruusun päivän ostos / Wrap-up of the Reading Week and My Latest Book Buy – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s