Valvomo – Kuinka uneton oppi nukkumaan / A Finnish non-fiction about insomnia

valvomo-kansi

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Leeni Peltonen
Otava 2016 (fin)
528 sivua/pages

“Unettomuus on nykyajan kansantauti. Se on nolo vaiva: pärjäävän ihmisen pitäisi hallita stressinsä ja kyetä nukkumaan.”
Leeni Peltonen on kokenut journalisti, joka työskenteli pitkään Kotilieden päätoimittajana. Hän on myös kärsinyt unettomuudesta koko ikänsä. Tarinallaan hän haluaa murtaa nukkumiseen liittyviä tabuja ja antaa toivoa kaikille, jotka valvovat öisin: nukkumaan voi oppia aikuisenakin!

Unettoman omiin kokemuksiin valvomisesta ja sen hoitokeinoista nivoutuu asiantuntijoiden uusin tieto unettomuuden syistä, seurauksista ja hoidoista.” kertoo kirjan takakansi.

Peltonen kuvaa kirjassaan avoimesti unenpuutteen hallinneen elämäänsä. On tavallista, että unettoman elämä alkaa pyöriä unen ja nukkumisen ympärillä. Ja kuten kirjasta käy ilmi, apua aletaan hakea vasta siinä vaiheessa kun uniongelmat ovat jatkuneet jo pitkään. Alussa Peltonen kertoo hyvin unettomuuden hallitsemasta arjestaan, ja kuinka tarvittiin vain yksi, oikeanlainen työterveyden lääkärin tapaaminen muuttamaan hänen suhtautumisensa. Unettomuuteen saattaa liittyä myös häpeän tunne, joka Peltosella syntyi siitä, ettei osaa elämän perusasioita. Tästä syystä tällaiset vertaistuelliset kirjat ovatkin tärkeitä: ne muistuttavat, ettei ole yksin ongelman, haasteen, sairauden tai muun vaikean asian kanssa, jolloin taakka on ehkä himpun verran helpompi kestää ja siihen uskaltaa hakea apua.

Kirja myös muistuttaa tärkeästä asiasta: unettomuuden Käypä hoito -suositus ei aina toteudu, eikä unettomuuden syitä paljonkaan selvitellä. Lääkkeitä tarjotaan yleensä aina ensin, vaikka pitkäaikaisen unettomuuden hoitosuosituksena on kognitiivis-behavioraaliset menetelmät, erityisesti toiminnallisen unettomuuden tapauksessa. Tämä on asia, joka saa minut henkilökohtaisesti näkemään punaista — meillä on hienot, asiantuntijoiden laatimat suositukset yleisesti saatavilla, mutta niitä hyödynnetään suorastaan hävettävän vähän! Useasti syntyy vaikutelma, että potilaan pitää itse osata vaatia hoitoa, mikä tuntuu kovin kummalliselta, että muutenkin uupuneen pitäisi itse jaksaa vielä selvittää itselleen paras hoitokeino.

No mutta palataan kirjaan. Peltosen kirja jakautuu kolmeen osaan: Havahtuminen, Tietoa ja Ratkaisuja, mikä tekee selkeän sisällysluettelon kanssa tiedonhaun helpoksi. Peltonen on selvittänyt kirjassaan uneen liittyviä asioita laajasti ja kattavasti: asiantuntijahaastetteluilla (mm. dosentti, unitutkija ja neurotieteilijä Tarja Stenberg ja dosentti, THL:n erikoistutkija Erkki Kronholm), lähdekirjallisuudesta sekä tutkimusjulkaisuista. Peltonen kertookin toimittajataustan auttaneen tiedonhankinnassa ja materiaalin hallinnassa. Tietoa on siroteltu niin kirjoittajan omien kokemusten joukkoon kuin koottuna kappaleiden loppuun selkeiksi Tietoiskuiksi, mm. unen tutkimusmenetelmistä, melatoniinista ja unilääkkeistä, unesta ja ruuasta sekä mindfullnessista. Kirjalla on myös toivoa antava alaotsikko, josta käy ilmi, että uneton on oppinut nukkumaan.

On hauska huomata erityisesti Tietoa-osiossa, kuinka kirjoittajan into aiheen selvittämisestä välittyy tekstin kautta, ja huomaa toivon läsnäolon hiipineen mukaan kun kirjan alkupuoliskolla kirjoittaja kuulosti lähinnä lannistuneelta. Peltonen on kerännyt tietoa niin aivolohkojen toiminnallisista osa-alueista kuin soluista ja välittäjäaineista, mikä tarjoillaan lukijalle suhteellisen helposti omaksuttavassa muodossa:
“Hihitin itsekseni: tämä se vasta oli oikea aikuisten värityskirja, jollaisia juuri nyt monet ostivat!
Väritin pääkoppaa kauttaaltaa peittävän aivokuoren punaisella. Se säätelee aivojen monimutkaisimpia toimintoja, kuten tietoista havaitsemista, abstraktia ajattelua, puhetta ja luovuutta. Aivokuori jakautuu lohkoihin, joilla on omat tehtävänsä. Monet aivokuoren toiminnat hiljenevät unen aikana, mutta toiset aktivoituvat ja vahvistuvat.” 
Lisäksi esimerkiksi aivojen välittäjäaineet on nimetty helpommin lähestyttävästi valve- ja uniposteljooneiksi. 

Kirjassa oli monia muitakin kiinnostavia yksityiskohtia, mm. se, että kolmenkymmenen vuoden aikana suomalaisten keskimääräinen unen pituus on vähentynyt parikymmentä minuuttia, ja että iän lisäksi myös asuinpaikka vaikuttaa unettomuuden esiintymiseen, näin pari mainitakseni. Mieleeni jäi myös erityisesti seuraava lause “nukkuminen on luonnollinen asia niille, joilta se sujuu hyvin”, ja unenpuute ei  välttämättä näy ulospäin. Peltosen kirja saattaakin tiedonjakamisen lisäksi hieman herätellä pahimmilla oirekuvauksillaan ja unettomuuden seurauksilla pohtimaan omaa nukkumista tarkemmin. Unettomuus ja univaje eivät ole pikkujuttuja. Ne rasittavat aidosti elimistöä ja voivat aiheuttaa vaaratilanteita arjessa. Univaje vaikuttaa nopeasti elimistön sokerinsietokykyyn, eli altistaa aikuistyypin diabetekselle sekä aiheuttaa kehossa matala-asteisen tulehduksen joka on monen sairauden takana. Sitä sietää miettiä.

Olen kiitollinen siitä, että olen viime aikoina saanut olla tärkeiden aiheiden ääressä. Valvomon kirjoitustyyli oli itselleni ehkä hieman liiankin henkilökohtainen ja tunnepitoinen, vaikka se sisältää laajasti tietoa helposti omaksuttavassa muodossa. Pidän itse kuitenkin enemmän asiatyylisistä tietokirjoista, siksi vain kolme tähteä. Itselle parasta antia kirjassa olivatkin sen lähteet, nimittäin kiinnostuin kovasti Peltosen mainitsemasta Unen taidot — Löydä uni ilman lääkkeitä -kirjasta (Duodecim 2015).

Valvomo on kuitenkin helppolukuinen ja tärkeä kirja: se tarjoaa oivallista vertaistukea sekä monipuolisia ratkaisuja unettomille. Suosittelen kirjaa lämpimästi, mikäli nukkuminen (tai sen puute) mietityttää. Meillä on keskuudessamme paljon kokemustietoa, mutta sitä ei vielä jaeta tarpeeksi avoimesti. Liekö kyse suomalaisten perusluonteesta, että kulissit pidetään yhä kunnossa viimeiseen asti. On kuitenkin hyvä, että rohkeita keskustelun avaajia löytyy yhä enenevissä määrin.

Malta valvoa, siinäpä vasta näkökulma unettomuuteen!

Leeni Peltonen on pitkän linjan viestinnän ammattilainen, jolta löytyy myös Nuku paremmin -sivusto, jossa tarjotaan tietoa ja vertaistukea unettomille:
“JOS UNI EI OLE SINULLE ITSESTÄÄN SELVÄ LAHJA, OLET TULLUT OIKEAAN PAIKKAAN.
Tällä sivustolla puhutaan unesta ja unen puutteesta, unen merkityksestä ja hyvän yöunen edellytyksistä.
Täällä etsitään keinoja parempaan uneen. Jaamme asiantuntijoiden tietoa unesta ja keinoista nukkua paremmin. Kerromme myös kokemuksia ja tarinoita paremman unen etsimisestä.”

PS. Isänpäivä lähenee ja kirjat sopivat isälle lahjaksi mainiosti! Isänpäivän kirjavinkkejä voi vielä näin viime tingassa käydä lukaisemassa vaikka suositusta Leena Lumen blogista tai laadukasta tietokirjallisuutta kaipaava Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilta.


Translation

A Finnish journalist has written a book about insomnia, the title could be freely translated Staying Awake — How the Sleepless Learned to Sleep. The author has been the editor-in-chief of a Finnish women’s magazine for years but in the same time suffered for years of insomnia. Despite the lack of sleep she was able to work and live normally, nobody outside noticed anything.

This book tells her story and what lies behind her facade. She has gathered information about sleep and insomnia from many different sources and in very wide scale. Sometimes it really feels that she wanted to know it all. The facts are scattered between her story, they are represented clearly and shortly. The book is easy to read and includes versatile fact sheets and solutions for sleepless, for example about mindfulness, exercise, nutrition and also where to find more information.

I think this is an important theme, and the book is a great peer support for other sleepless. It’s always very comforting to hear your not alone with your problem. I can also relate to her story and experiences, since I’ve had similar difficulties and I don’t take sleeping for granted anymore. But I like my non-fiction books a bit less emotional, that’s why only three stars. I don’t say this wasn’t a good book, it just wasn’t my style.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s