#munhyllyssä, osa 3: biografiat / #inmyshelf, part 3: biographies

Kolmannessa #munhyllyssä -postaussarjan osassa esittelen kirjahyllyyni päätyneitä biografioita. Kyseessä on siis viikottainen postaussarja, joka esittelee oman kirjahyllyni aarteita ja samalla pohdiskelen, kuinka voisin sitä päivitellä. Ensimmäisen osan voi käydä lukemassa täällä, jossa aiheena rakkaimmat kirjat, toisen osan täällä, jossa esittelin scifiä ja fantasiaa.

Elämäkertoja on kertynyt omaan hyllyyn kohtuullisen mukavasti, jostain syystä pääasiassa rokkareiden elämästä. Mutta löytyy mun hyllystä muidenkin taiteilijoiden elämäkertoja, esimerkiksi Salvador Dalin Neron päiväkirja, Leonardo da Vincin työpäiväkirjat, Edgar Allan Poen elämä tai Kat von D:n High Voltage Tattoo. Jostain syystä just taiteilijoiden elämä kiehtoo. Ehkä siksi, että se poikkeaa yleisesti ajatellusta arjesta.

biographies1
Liken tuotanto onkin hyllyssäni hyvin edustettuna, sattumalta.

 

Yksi suurimmista elämäkerta-aarteista on kaikkien aikojen lempibändini, Type O’Negativen nokkamiehen, Peter Steelen biografia (Jeff Wagner, Like 2016). Peter Steele oli todellakin kärsivä taiteilija, kirja auttaa ymmärtämään myös herran musiikillisia tuotoksia. RIP, mies lähti liian aikaisin. “Peter Steele kertoo tummanpuhuvan metallibändin Type O Negativen laulaja-basistin tarinan. Kuolemaansa (2010) saakka huumeiden ja masennuksen kanssa kamppaillut Steele eli vaiherikkaan elämän katolisesta lapsuudesta metallimaailman huipulle ja Playgirl-lehden sivuille.” Liken esittelyssä kerrotaan. Suunnitelmissa on myös kirjoitella Steelen kirjasta vielä jossain vaiheessa blogissa, ehkä joulukuun puolella sitten. Kirja löytyy hyllystäni kovakantisena suomeksi, mutta aikomuksena ollut jo pitkään hankkia kyseisestä kirjasta vielä englanninkielinen versio. Alkuperäisestä on kai enää turha haaveilla.

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, yksi suosikeistani on Mötley Crüen basistin Nikki Sixxin kertomus elämästään Heroiinipäiväkirja (Ian Gittins, Like 2008), jossa Sixx avaa elämänsä vaikeita aikoja päiväkirjan kautta. On aina kiehtovaa lukea ihmisten päiväkirjoja (tiedän, olen outo), varsinkin miesten, sillä nykyään niitä ei juuri kukaan kirjoita. Toisaalta, ei kai ole tarvetta kun suurin osa asioista dokumentoidaan nettiin muutenkin… No kuitenkin, Sixxin tyyli kirjoittaa toimii meikäläiselle, se on rosoista ja rehellistä, suoraa, mutta inspiroivaa: “Ainutlaatuisissa muistelmissaan Sixx paljastaa häkellyttävät päiväkirjamerkintänsä vuodelta, jonka aikana huumeet alkoivat viedä miestä kuin pässiä narussa.
Kun Mötley Crüe oli maineensa huipulla, Nikki Sixx veti kaikkea mitä käsiinsä sai. Pikkuhiljaa heroiinista tuli ankean ja turvattoman lapsuuden eläneen rocktähden isä, äiti, ystävä ja rakastettu. Päiväkirjamerkinnöissä euforia vaihtuu nopeasti epätoivoon, kun kovia nousuja seuraavat vieläkin kovemmat laskut ja Nikki pakenee vainoharhojaan saastaiseen vaatekomeroonsa. — Brutaalin rehellinen ja kaikessa järkyttävyydessäänkin koukuttavan vetävä Heroiinipäiväkirja kertoo paitsi Nikkin syöksykierteestä ja riippuvuuden syvimmästä olemuksesta myös miehen rohkeasta päätöksestä katkaista kamaralli ja aloittaa aivan uusi elämä.” Liken sivuilta, kirjan esittelysivulta (linkki kirjan nimessä ylempänä). Tämä pitäisi hankkia joskus englanniksi myös.

Tietysti koko yhtyeen kyseenalaisista seikkailuista kertova The Dirt – Törkytehdas (toim. Neil Strauss, Like 2006) on bändin fanille ehdoton, sillä Mötley Crüen tyypit ovat ihan mielettömiä (sanan kirjaimellisessa merkityksessä). Toki hulluja rokkareita löytyy maailmasta riittämiin, mutta näissä kundeissa on vain sitä jotakin. “Mötley Crüen viskinhuuruinen ja kokapölyinen tarina sisältää aineksia niin ekstaattisimmista amerikkalaisista unelmista kuin synkimmistä tragedioistakin. Tommy flirttaili yläluokan kanssa ja nai kaksi kansainvälistä seksisymbolia; Vince tappoi Hanoi Rocksin Razzlen ja menetti tyttärensä syövälle; Nikki otti yliannostuksen ja heräsi kuolleista seuraavana päivänä; Mick yritti hirttää veljensä ja sairastui tappavaan tautiin. Näissä lihaksi tulleissa urbaanilegendoissa ketään ei säästellä. Osansa saavat niin Michael Monroe, Andy McCoy, Pamela Anderson, David Lee Roth, Heather Locklear, AC/DC, Aerosmith, Ozzy Osbourne, Guns N’Roses kuin Iron Maidenkin.” Vai mitä? Tiivistelmä Liken sivuilta, Dirtin esittely.

Shokkirokkari Marilyn Mansonin elämäkerta Helvettiin ja takaisin (Neil Strauss, Like 2003) on synkkää, mutta kiehtovaa luettavaa. Kuuntelin miehen musiikkia aikoinaan paljonkin, ja halusin tietää millainen persoona musiikin ja maskien takana on. Lisäksi kirjan kuvitukset vetoavat tummemman estetiikan ystäviin. Helvettiin ja takaisin etenee Danten helvetin piirien mukaisesti: Manson laskeutuu vähitellen yhä alemmas ja kertoo rikkomuksistaan ja rangaistuksistaan ikään kuin moraalin tuolta puolen, uteliaasti ja armottoman rehellisesti. Rock-kulttuurin kauhukakara pukeutuu väärän messiaan viittaan satirisoidakseen Yhdysvaltain tekopyhää, kulutuskeskeistä ja sovinnaista kulttuuri-ilmastoa. Toisin kuin useimmat kriitikkonsa, hän näkee kauas rock-kliseiden tuolle puolen.” Kirjaa kuvaillaan Liken esittelysivulla. Tämä löytyy myös hyllystäni pehmeäkantisena pokkarina, ja senkin haluaisin kovakantisena.

Hämmentävän ja kiehtovan tarinan puolestaan kertoi Aleister Crowleyn biografia (Gary Lachman, Like 2015). Tuo okkultisti oli lievästi sanoen kahjo, mutta ajatusmaailmansa kiinnosti kovasti. Kirjoittelin teoksesta blogissakin. Red Hot Chili Peppers-nokkamiehen Antony Kiedisin Scar Tissue oli, hieman ehkä yllättävästikin, erittäin hyvin kirjoitettu ja elämänmakuinen kirja. Tällä hetkellä kirja on hyllyssä englanniksi pokkariversiona, mutta haluaisin päivittää kovakantiseksi.

Tämä postaussarja on tullut tosiaan tarpeeseen, sillä taas huomasin, että joistakin elämäkerroistakin olisin valmis luopumaan ja joitakin pitäisi hankkia. Tuleepahan oman kirjahyllyn sisältö käytyä näiden postausten myötä tarkasti läpi.

biographies2


Translation

This is the third part of my weekly post series #inmyshelf, where I every Sunday reveal some of the treasures of my book shelf. Today it is all about biographies, which mainly are related to music, and heavier music to be accurate. But I also like artists’ biographies in general (e.g. Kat von D, Edgar Allan Poe, Leonardo da Vinci, Salvador Dali, which are also in the pictures), somehow I’m intrigued by their extraordinary personalities.

The treasure of the biographies I own is Peter Steele’s Soul On Fire, the front man of my all-time favourite band Type O Negative. RIP. “Culled from a variety of quality sources and over 60 original interviews with those who knew Peter Steele best — family, friends, business allies, various band mates and fellow musicians — ‘Soul On Fire’ is a stirring account of Steele’s unique creative genius and incredibly complex personality. — Steele was a musical visionary and provocateur; a generous friend and a self-deprecating jokester; a band mate and a brother. His struggles with addiction and his acceptance of the Catholic faith he grew up with and then grew out of…all of this is surveyed and detailed within Soul On Fire.” Summary from Petersteelebio.com. I own the book as hardcover Finnish edition, but it would be awesome to have it also in english (too bad that the original edition is sold out). Should write about it in my blog actually soon(ish). However, I’m seriously doubting my judgement in this book’s case…

Next ones in line are biographies related to Mötley Crüe. Their notorious bass player Nikki Sixx’s book The Heroin Diary and the exploitations of the whole band in The Dirt, which also both are hardcovers in Finnish. Surprisingly I also enjoyed the story of RHCP’s lead singer Antony Kiedis, named as Scar Tissue very much. Also there’s a couple a bit weirder biographies in my shelf: the other is shock rocker Marilyn Manson’s biography, The Long Hard Road Out of Hell (as a paperback), which contains interesting illustrations, especially if you happen to like darker aesthetics like I do, and the other is Aleister Crowley‘s biography (in hard covers), which is confusing, but fascinating, wrote about it in my blog, too.

One thought on “#munhyllyssä, osa 3: biografiat / #inmyshelf, part 3: biographies

  1. Pingback: #munhyllyssä, osa 4: kauhu / #inmyshelf, part 4: horror – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s