Puoliksi paha / Half Bad

puoliksi-paha-kirja-arvostelu-half-bad-book-review

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Sally Green, suom. Sari Kumpulainen
Gummerus Kustannus 2014 (fin)
Penguing Books Ltd. 2014 (orig)
382 sivua/pages

Jännitän aina vähän sellaisten kirjojen lukemista, joista olen kuullut läjä päin vain ylistäviä arvioita, joiden myötä niiden suosio on kohonnut pilviin. Sally Greenin Puoliksi paha on yksi sellaisista kirjoista. Se on kuitenkin kiinnostanut minua jo pitkään ja uskaltauduin vihdoinkin tarttumaan siihen ennakkohypestä huolimatta.

“Kuvittele, ettet osaa lukea etkä kirjoittaa, mutta parannut nopeasti – jopa noidaksi. Alat voida pahoin, jos et pääse ulos pimeän ajaksi. Vihaat valkoisia noitia, mutta rakastat Annalisea, vaikka hän on yksi heistä.
Olet joutunut virumaan häkissä neljätoistavuotiaasta saakka. Sinun pitäisi paeta ja löytää Mercury, musta noita joka syö pikkupoikia. Sinulla on aikaa siihen asti, kunnes täytät seitsemäntoista vuotta. Helppo nakki.
Sally Greenin esikoisromaani Puoliksi paha on henkeäsalpaava tarina erään pojan selviytymiskamppailusta. Ihmisten keskuudessa elävässä salaisessa noitayhteisössä mustia ja valkoisia noitia yhdistää vain yksi asia: pelko poikaa kohtaan, joka kuuluu molemmille puolille ja ei kummallekaan. Englantilaisen perheenäidin omaksi ilokseen kirjoittaman Puoliksi pahan käsikirjoitus aiheutti sensaatiomaisen kuhinan kansainvälisessä kirjamaailmassa, ja sen käännösoikeudet myytiin yli 40 kielelle jo ennen teoksen ilmestymistä. Puoliksi paha on trilogian avausosa, ja siitä on tulossa myös elokuva.” Kuvaillaan kirjan esittelysivulla, Gummerus.

Puoliksi paha on periaatteessa ihan virkistävä tapaus nuorten fantasian saralla, vaikka kaikkia genren uutuuksia en ole läpi käynytkään. Kirjan alkupuoliskolla tulee hieman Harry Potter – fiiliksiä, tosin ehkä synkempänä. Kannessa sen sijaan kirjasta povataan uutta Nälkäpeliä, joten ehkä Puoliksi paha koettaa yhdistää kaikki suosikkitarinoiden elementit. Yhden extra-tähden kirjalle voisi muuten antaa jo upeasta kansisuunnittelusta, ihastuin kirjasarjan visuaaliseen ilmeeseen.

Tarinan lähtökohdat ovat karut: Nathanille ei juurikaan ole jaettu onnea elämän alkutaipaleella — hän ei osaa lukea, häntä hyljeksitään koulussa, neuvostokin piinaa ja hänen elämänsä rajoittuu parin vuoden ajan häkkiin ja kontrolloituihin juoksulenkkeihin. Lisäksi hän joutuu välttelemään ainoita hyviä ihmisiä elämässään. Ajoittain lukiessa Nathanin kokemukset tuntuivat aika hurjalta, vaikka olen lukenut toinen toistaan karmaisevimpia tarinoita. Toisaalta Nathanin elämä on melkoista seikkailua ja selviytymistä, ja lukiessa Nathanin kohtalo todella alkaa kiinnostaa, kuinka hän kaikista koettelemuksista oikein selviää.

Tunnen yhä Celian sormen takaraivollani. Käsitän, että minut voidaan tappaa hetkellä millä hyvänsä. Sillä ei ole väliä, kuka minut ottaisi hengiltä ja miten, koska lopputulos olisi joka tapauksessa sama. Minua vaivaa silti ajatus, että sen tekisi Celia.

Luin Puoliksi pahan suomeksi, ja ensimmäinen asia, mikä minua lukiessa alkoi häiritä oli teksti. Sen tyyli ei nimittäin ihan ollut niin sulavaa kuin mistä yleensä pidän, tämä ei kuitenkaan varmasti ole suomennoksesta kiinni. Puoliksi paha kun on Sally Greenin esikoisteos, voi tekstissä löytyä vielä hieman hiottavaa.

Kirja alkoi lupaavasti, ja juoni tempasi mukaansa. Jossakin vaiheessa huomasin kuitenkin lukemisen tökkivän pahasti ja jätin kirjan kesken joksikin aikaa — juoni tuntui jopa tylsältä. Loppua kohden kerronta onneksi parani, ja tarina veti uudelleen puoleensa. Lopulta Puoliksi paha oli kyllä nopealukuinen, kunhan tekstin kömpelyyden onnistui sivuuttamaan. Lukukokemus tosin riippuu varmasti myös siitä, millaista kirjallisuutta yleensä on tottunut lukemaan. Nyt välillä lukiessa unohti, että päähenkilön pitäisi olla teini-ikäinen poika. Ehkä teininoidat vain aikuistuvat nopeasti. Kaipasin hetkittäin hahmoihin hieman lisää uskottavuutta (ts. luonnollisia reaktioita) ja tapahtumille lisää syvyyttä.

Nuorten kirjaksi Puoliksi paha on kuitenkin oikein lupaava, siinä on potentiaalia. Ajoittain kirjan tunnelma onnistuu olemaan todella intensiivinen. Välipalalukemisena Puoliksi paha sopi itselle hyvin ja onnistui viihdyttämään, lopulta nimenomaan tarinan synkkyys teki siitä minua viehättävän. Olenkin varovaisen utelias sarjan jatkon suhteen. Miten Nathanin lopulta käy, ja paraneeko sarjan kerronta edetessään?


Translation

I usually don’t like to read overhyped books since almost every time they are a bit disappointment. Half Bad by Sally Green is one of them, in my opinion, its been praised to moon and back.

“Wanted by no one. Hunted by everyone.
Sixteen-year-old Nathan lives in a cage: beaten, shackled, trained to kill. In a modern-day England where two warring factions of witches live amongst humans, Nathan is an abomination, the illegitimate son of the world’s most terrifying and violent witch, Marcus. Nathan’s only hope for survival is to escape his captors, track down Marcus, and receive the three gifts that will bring him into his own magical powers—before it’s too late. But how can Nathan find his father when there is no one safe to trust, not even family, not even the girl he loves?
Half Bad is an international sensation and the start of a brilliant trilogy: a gripping tale of alienation and the indomitable will to survive.” Summary from the Goodreads.com.

Ok, practically the book has interesting elements but there’s something that doesn’t quite work for me. The experiences Nathan goes through are quite horrible: he is kept in a cage for years and threat of losing his life is constantly near, he is even expected to kill his own dad! Sometimes I forgot the story is about a sixteen-year-old boy, there are times when he doesn’t seem like a teenager. Nathan’s character didn’t convince me fully. But maybe if you’re a witch you have to grow up faster.

However, eventually I managed to forget all the defects of the story and actually enjoy Half Bad. The story was quite entertaining and had this darker side, which I like in my books. I’m carefully curious if the story gets better in the sequel. Promising.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s