Hiekka / Sand

hugh-howey-hiekka-sand-pauline-von-dahl

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Hugh Howey, suom. Einari Aaltonen
Like kustannus 2016 (fin)
Century 2014 (orig)
351 sivua/pages

Luonnoksissa olisi odottanut pari vanhempaakin arvostelua, mutta jostain syystä Hiekka oli se kirja, josta halusin nyt jakaa muutaman ajatukseni. Tästä ei ole kovinkaan kauaa kun tutustuin kirjailijaan nimeltä Hugh Howey, ja jonka Siilon saagaa hehkuttelin blogissakin. Herran uusin dystopia, Hiekka, tarttui itseasiassa mukaan jo viime vuoden Helsingin kirjamessuilta, mutten oikein uskaltanut aloittaa sen lukemista. Ennen kuin vasta viime viikonloppuna. Odotukset olivat korkealla, vaikka kuinka yritin itseäni hillitä, ja niinhän siinä kävi, että Siilon huikean seikkailun jälkeen Hiekka tuntui hieman vaatimattomalta. Aluksi.

Kirjan takakannessa kerrotaan seuraavaa:
“Kadonnut isä, hylätty perhe, unohdettu maailma.
Vanha maailma on hautautunut hiekkaan ja uusi maailma rakennettu sitä peittävien dyynien päälle. Paahtavassa erämaassa neljä sisarusta kamppailee selviytyäkseen kukin tahoillaan. Ainoa tapa menestyä on ryhtyä hiekkasukeltajaksi, mutta dyynit ovat arvaamattomia ja vaarallisia.
Nuori Palmer lähtee isänsä jalanjäljissä etsimään kadonnutta kaupunkia —  matkalle, jolta isä ei koskaan palannut.”

Scifi-seikkailun elementit ovat Hiekassa toki kohdallaan: kiehtova, uudenlainen maailma, jossa mystiset salaisuudet odottavat paljastumistaan, erikoisia teknisiä ratkaisuja, jotka helpottavat käytännön elämää karussa ympäristössä ja vahva selviytymisen henki, joka huokuu vahvasti läpi tarinan. Howey kirjoitti Siilon saagaan vahvoja päähenkilöitä, mutta Hiekassa päähenkilöt tuntuvat jäävän kovin etäiseksi. Onneksi lukiessa onnistuin pikkuhiljaa karistamaan oletukset, jotta pääsin keskittymään itse tarinaan. Ja sitten jokseenkin etäisen alun jälkeen tarinan tunnelma tiivistyikin huikeasti noin puolen välin kohdalla, ja kirjan sivut alkoivat kääntyä, lähes kirjaimellisesti, henkeä pidätellen.

On kuitenkin hyvin vaikeaa olla vertaamatta Hiekkaa Siiloon. Toki kirjoissa on yhtäläisyyksiä, mutta on niissä myös eroja. Hiekassa vaikuttaa yhdistyvän karu MadMax -elokuvien selviytymistaistelu ja Fallout-pelin henkeen rakennettu maailma. Nyt Howeyn hahmot käyvät kauppaa kaikella, mitä sattuvat saamaan käsiinsä: vaihtotalous on valloillaan ja vesi sekä käyttötavarat ovat kultaakin kalliimpia. Yhtenevää Siiloon on se, että kamppailua käydään perustarpeista, kuitenkin ympäristö on aivan erilainen. Ihmiset sinnittelevät karussa maastossa päivästä toiseen, kunnes tarunomainen legenda muuttuu todeksi, ja antaa heille toivoa paremmasta tulevasta. Taas Howey nostaa epätoivon keskelle toivon pilkahduksen. Ja itseasiassa se tuntuu lukiessa hyvin lohdulliselta — ihmiset ovat tarvittaessa sitkeitä.

Nyt Hiekka saa siis kolme tähteä, koska olen tarinasta varovaisen innostunut. Miinusta kuitenkin kerronnan lievästä monotonisuudesta sekä hahmojen pinnallisuudesta: heistä jää puuttumaan (toistaiseksi) samanlaiset persoonalliset ja inhimilliset vivahteet, jotka antoivat Siilon päähenkilöille syvyyttä. Suuri mysteeri kiehtoo, ja saa janoamaan jatkoa — eihän tarina voi päättyä tähän, mitä seuraavaksi tapahtuu!? Hiekka on oikein lupaava alku, josta pitäisi saada lukea vielä lisää.


Translation

I bought Hugh Howey’s Sand in Finnish last year’s book fair in Helsinki. I couldn’t just start it earlier since I was so mesmerised by Wool and whole Silo Series. But last weekend I jumped into the world of Sand. 

“The old world is buried. A new one has been forged atop the shifting dunes. Here in this land of howling wind and infernal sand, four siblings find themselves scattered and lost.
Palmer has never been the same since his father walked out twelve years ago. His elder sister, Vic, is trying to run away from the past; his younger brothers, Connor and Rob, are risking their lives to embrace it. His mother, left with nothing but anger, is just trying to forget.
Palmer wants to prove his worth, not only to his family, but to himself. And in the barren, dune-covered landscape of his home, there is only one way to earn respect: sand-diving. Plunging deep below the desert floor in search of relics and scraps of the old world. He is about to embark on the most dangerous dive of his young life, aiming to become the first to discover the rumoured city below.
Deep within the sand lies the key to bringing his family together – and tearing their world apart.” Summary from Goodreads.com.

As I already mentioned on my IG post, Sand left me with mixed feelings. At first, I was comparing it to the Wool and it felt like a poor reproduction of it. But when I finally managed to concentrate just on the story of Sand it captured me. The world is fascinating, it kind of combines Mad Max with Fallout. And I’m super curious about how the story continues! It cannot end like that, can it?

However, I gave three stars, because of I’m cautiously curious, but the main characters didn’t quite convince me. Yet. I’d loved to read some more. So, Howey, bring us some more of the Sand story!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s