Värityskirja. Romaani / The Coloring Book (novel)

marko-annala-värityskirja-like-kustannus-pauline-von-dahl

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Marko Annala
Like Kustannus 2017 (fin, orig)
203 sivua/pages

Kesäkuun ensimmäisenä postauksena on Marko Annalan tänä keväänä ilmestynyt esikoisromaani nimeltään Värityskirja. Kirja perustuu kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin, mikä saakin pohtimaan veteenpiirrettyä viivaa fiktiivisen ja todellisen tarinan välillä.

Silti kirjan tarina kosketti. Värityskirja kuulostaa ainakin tällaisen pikkukylän kasvatin korviin niin kovin tutulta, samaistuttavalta. Kirja on rehtiä tekstiä todellisesta elämästä, ja palauttaa elävästi mieleen pikkukoulua käyneen nuoren vastoinkäymiset. Annala käy Värityskirjan kautta läpi kokonaisen elämänkaaren, aina koulukiusatusta lapsesta rokkibändissä soittavaksi perheenisäksi.

“Kertomus kasvusta, kivusta ja kaiken läpi leikkaavasta luovuudesta.

Olen vuosien varrella kehittänyt itselleni suojaksi muistikatkon. Muistijälkeni on hauras, niin hento hipaisu pintaa, ettei se paljasta pölyn alta mitään. Yksittäiset muistikuvat ovat hajallaan kuin tuulen riepottelema lehtikasa. Vaikka harjaisin lehdet takaisin kasaan, en silti saisi kokonaisuudesta kuvaa. Etenkään yläasteesta en pysty palauttamaan mieleeni juuri mitään.

Värityskirja on tekijänsä omiin kokemuksiin perustuva, raadollisen rehellinen romaani, joka kuvaa tavallista elämää epätavallisissa puitteissa. Se kertoo siitä, kuinka maailma voi kadottaa värinsä.

Kuten jo takakansitekstistä voi huomata, kirjassa on hyvinkin lyyrisiä, laulunsanoituksen kaltaisia kohtia. Kirjan parasta antia. Itse olen vasta viime vuosina ymmärtänyt Annalan sanoitusten hienouden Mokoman kappaleissa, ja tuo sama sanojen käytön taidokkuus välittyy myös Värityskirjan tekstistä. Siinä on käytetty monesti Mokoman sanoituksista tuttuja, sulavia ratkaisuja. Annala kuvaa verevästi tuntemuksia ja kokemuksia eri elämänvaiheissa: lukija saa kokea, miltä tuntuu rakastua palavasti, pettyä karvaasti, tuntea isyyden ja koko elämän eri puolet. Voimakkaasta lukukokemuksesta huolimatta jokin kirjassa myös häiritsi. Ehkä se on juonen, kirjan rakenteen ja tarinakokonaisuuden kuljettaminen, jotka tuntuivat ajoittain kömpelöiltä. Jotkin kohtaukset tuntuivat ikään kuin loppuvan kesken kun lukijaa jo viedäänkin seuraavaan kohtaukseen, seuraavaan tunnelmaan.

Pidän kuitenkin Annalan rohkeudesta ja rehellisyydestä kuvata niin koulukiusaamista kuin masennuksen ilmentymiä tavallisessa elämässä. Hän on upeasti pukenut näitä vaikeasti kuvattavia tunteita sanoiksi, vaikka tunteiden sanoittaminen ei ole helppoa. Värityskirjassa näihin hetkiin lukija pääsee sukeltamaan onnistuneen kuvauksen kautta. Voin myös kuvitella kirjan tarjoavan monelle vertaistukea, se viestii vahvasti, että “et ole yksin”. Masennuksen kuvaus on hyvin autenttista, elävää, se saa lukijankin vereslihalle. Päähenkilön kokemuksiin uppoaa, joskin ajoittain myös näihin tunnelmiin olisin itse ehkä hetkittäin kaivannut vielä lisää syvyyttä.

‘Ymmärrän varmaan toden teolla, millaista oli olla isänä minulle vasta kun omat lapseni toistavat samat virheet. Aikuisuuden kynnyksellä viestikapulaa siirrettäessä kapulan kuuluu poltella sormissa. Se on koko juoksun dramaattisin vaihe. Kukaan kantajista ei tiedä, lähteekö hän ankkurimatkalle vai siirtääkö vain kapulaa eteenpäin.’

Esikoiseksi Värityskirja kuitenkin hieno. Sen kahden tärkeän teeman, koulukiusaamisen ja masennuksen, lisäksi kirja viestittää vahvasta elämänhalusta ja sinnikyydestä. Värityskirjan sävy on synkästä aiheestaan huolimatta toivoa antava: vaikka elämä heittää eteen haasteita, vaikeita ja mahdottomaltakin tuntuvia, voi niistä riippumatta (tai niiden ansiosta? kuten eräs kiusaaja vuosien jälkeen päähenkilölle mainitsee) elämässä saavuttaa upeita asioita ja kasvaa vahvaksi, ainutlaatuiseksi ihmiseksi. Kunhan et anna periksi. Olen vaikuttunut.


Translation

Marko Annala, the lead singer of Finnish metal band Mokoma, published his first novel this year. It is a fiction novel based on his own experiences. It paints a vivid picture of a Finnish guy who struggles through bullying and depression to be a family man and a rock star. Just sometimes the colors of life can fade away.

I found similarities between the style of Mokoma lyrics and this novel: Annala writes almost poetically about the hardships the main character goes through and the feelings he experiences. Fighting with depression is the main theme that follows him his whole life. While reading I could reach almost the same feeling he was feeling, so animated was the atmosphere in the book. The lyrical beauty of the text was the most enjoyable part of this book.

However, the story arc of The Coloring Book wasn’t as coherent as it could’ve been. Sometimes the scenes were finished too soon, and I as a reader felt that I was carried to the next scene too soon. Luckily the general feeling of the book was so captivating and the themes (bullying and mental health) in it so important, that I just couldn’t stop reading.  It also contains a strong message of survival: you can achieve amazing things no matter what life throws at you, just don’t give up. I was impressed by this honest and moving story.

 

One thought on “Värityskirja. Romaani / The Coloring Book (novel)

  1. Pingback: Helmet-lukuhaasteen 2017 puolivälikatsaus / The half way of Helmet Reading Challenge 2017 – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s