Kesäkuun kimppaluku: Oryx ja Crake / The June Buddy Reading: Oryx and Crake

Facebookin Lukutoukat ja kirjanörtit -ryhmässä Yöpöydän kirjat -blogin Niina järjesti kimppaluvun kesäkuulle, jossa luettiin Margaret Atwoodin Oryx ja Crake. Kirja vaikuttaa yllättävän tuoreelta, vaikka sen julkaisusta on jo yli vuosikymmen. Otava on 2010 julkaissut uuden painoksen kauniilla kansilla, alkuperäisessä kansitaide olikin hieman vaatimaton. Itse valitsin kirjakuvaksi tähän postaukseenkin englanninkielisen version, koska se mielestäni kuvaa paremmin kirjan tarinaa kuin alkuperäinen suomenkielisen kansikuva. Kirjabloggaajista Oryxin ja Craken kimppaluvussa on mukana ollut myös ainakin  Dysphoria-kirjablogi.

oryx-and-crake-margaret-atwood-pauline-von-dahl

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Margaret Atwood, suom. Kristiina Drews
Otava 2003 (fin)
OW Toad Ltd 2003
487 sivua / pages

“Meren rannalla harhaileva Lumimies saattaa olla maailman ainoa eloon jäänyt ihminen. Seuranaan hänellä on heimo kuvankauniita klooneja, jotka syövät ruohoa, parittelevat vain kiima-aikoina ja palvovat jumalinaan Oryxia ja Crakea.

Kauan sitten Lumimiehen nimi oli Jimmy ja hän kuului ystävänsä Craken kanssa hyväosaiseen eliittiin, joka asui biotekniikan suuryhtiöiden rakennuttamissa eristetyissä Piireissä. Muualla, ilmastonmuutosten, epidemioiden ja eriarvoisuuden riuduttamilla rahvaanmailla, elämä oli kaoottista.
Tässä geeniteknologian hallitsemassa maailmassa keinoruoat, uudet eläinristeymät ja ihmisten varaosia kasvattavat gemakot olivat arkipäivää, eikä toisinajattelijoita hyväksytty.
Kiehtovalla, mutta vaarallisella Crakella oli edessään huikea ura geeniteknologian nerona. Hänen suunnitelmaansa uudesta uljaasta maailmasta kietoutuivat niin Jimmy kuin salaperäinen Oryx, molempien miesten rakastettu.
Sitten jokin meni pahasti vikaan — ja Lumimies on ainoa, joka tietää mikä.”

Oryx ja Crake on hämmästyttävä kertomus siitä, mitä tapahtuu kun ihmiskunta puuttuu liikaa luonnon kulkuun. Atwoodilla on taito sanoa vähällä paljon. Lukijana itse lumouduin ensisijaisesti katastrofin jälkeisen maailman kuvauksesta. Myös Facebook-ryhmässä useampi lukija kehui nimenomaan miljöön ja ympäröivän maailman kuvaamista. Se onkin hyvin mielikuvituksellinen ja elävä.

Kirjan päähenkilönä on siis Lumimies-Jimmy, jonka näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Tarina elää menneisyyden ja nykypäivän välillä. Lukijalle on aluksi suuri arvoitus, mitä maailmassa ylipäätään on tapahtunut, että nykymaailman kaltaiseen tilanteeseen on päästy. Aluksi itseäni eniten mietitytti mullistuksen nopea tahti. Miten kokonaan uudet lajit ovat voineet syntyä niin nopeasti — näkyvät evoluution askeleet vaativat satoja, tuhansia vuosia, eikö? Myöhemmin kuitenkin selitetään melko uskottavasti, miten geenitekniikka on kehittynyt ja evoluutiota on nopeutettu. Ihmisen ahneus ja hallinnantarve tulevat vahvasti esiin, mikä tietenkin kostautuu. Ajoittain minua lukiessa ihan hirvittivät kaikki ne kehitelmät, geenimanipulaatio sekä ihmisen jumalan leikkiminen, niin kylmältä ja laskelmoivalta se oli kerronnan kautta saatu vaikuttamaan.

Lumimiehen ajatuksenjuoksua on mielenkiintoista seurata. Hän on (ainakin näin lukijan annetaan ymmärtää) ainoa oman lajinsa edustaja ja kamppailee päivästä toiseen järkensä säilyttämiseksi. Menneisyys vilahtelee tuokiokuvina hänen muistoissaan samalla paljastaen koko ajan lisää tapahtumien kulusta sekä Lumimiehen ajatusmaailmasta, joka sisältää niin riipivää rakkautta kuin ihmismielen hulluuden partaalla. Muita päähenkilöitä ovat tietenkin kirjan nimihenkilöt Oryx ja Crake, jotka pysyvät pitkäänkin lukijalle mystisinä henkilöinä. Pikkuhiljaa tuo salaperäisyyden verho raottuu heidänkin kohtalonsa ympäriltä. 

‘Crake ei syntynyt”, Lumimies sanoo. ‘Crake laskeutui alas taivaasta kuin ukkonen. Ja nyt menkää, minä olen väsynyt.” Hän keksii myöhemmin lisää jatkoa tähän faabeliin. Ehkä hän antaa Crakelle sarvet ja tulisiivet ja päälle päätteeksi vielä pitkän hännänkin.

En usko, että olisin tarttunut tähän kirjaan ilman tuota kimppaluku-ideaa. Nyt kuitenkin innostuin lukemaan koko sarjan, ja lukumaratonilla lukaisinkin jo sarjan päätösosan, Uusi maa, kun en huomannut siinä välissä olevaa, Herran tarhurit, kirjaa. Eli lukulistalla vielä tuo jälkimmäinen. Kiehtova ja koukuttava sarja ihmiskunnan tulevaisuuden näkymistä.


Translation

It’s hard to believe that it’s over decade since Margaret Atwood has written her book Oryx and Crake! It was our buddy read in a Facebook group for Finnish bookworms for June, and I’m happy that we chose this book. It’s still fresh and original — the story almost scares me while reading! A world that has been destroyed by humans playing a god, finally beaten by their own creations. The next generation on Earth is genetically manipulated, perfect clones and weird animals. There seems to be only one human left alive, Snowman, formerly known as Jimmy.

Atwood slowly reveals the dreadful truth behind the events, Jimmy as her storyteller. It’s impossible to let this book go until you’re finished. And then you have two more books to go!

“Oryx and Crake is at once an unforgettable love story and a compelling vision of the future. Snowman, known as Jimmy before mankind was overwhelmed by a plague, is struggling to survive in a world where he may be the last human, and mourning the loss of his best friend, Crake, and the beautiful and elusive Oryx whom they both loved. In search of answers, Snowman embarks on a journey–with the help of the green-eyed Children of Crake–through the lush wilderness that was so recently a great city, until powerful corporations took mankind on an uncontrolled genetic engineering ride. Margaret Atwood projects us into a near future that is both all too familiar and beyond our imagining.”

2 thoughts on “Kesäkuun kimppaluku: Oryx ja Crake / The June Buddy Reading: Oryx and Crake

  1. Niina Tolonen

    Tuossa englanninkielisessä painoksessa on todella kaunis kansi. Suomennoksen ensimmäinen kansi (jossa se pikselinaama) on kai sekin alunperin ollut jossain englanninkielisessä versiossa. Suomennos oli paikoin erikoinen ja koko ajan kävi mielessä, niin kuin joku muukin bloggaaja (olikohan Taikakirjainten Raija?), että suomennetut uudissanat olisi ollut kiinnostavaa lukea alkuperäiskielellä, koska ne maistuivat aiakain minulle hieman kömpelöiltä. Atwood on taitava sanankäyttäjä, mutta käännös hukkaa paljon potentiaalia.

    Like

  2. Pingback: Pika-arvosteluita ja kesäkuun kooste / Quick reviews and June Wrap-Up – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s