Hylätty ranta / The Loney

hylätty-ranta-andrew-michael-hurley-wsoy-pauline-von-dahl

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention 
A.M. Hurley, suom. Jaakko Kankaanpää
WSOY 2016 (fin)
A.M. Hurley 2014 (orig)
427 sivua/pages

Hylätty ranta on Andrew Michael Hurleyn palkittu esikoisromaani, jonka sanotaan vangitsevan tunnelmallaan. Bongasin kirjan vihdoin kirjaston pokkarihyllystä kesän ensimmäistä lukumaratonia varten. Plussaa muuten kannen selkeästä graafisesta suunnittelusta, erityisesti kansien musta versio miellyttää tummempaan estetiikkaan mieltynyttä silmääni.

“Loney on kavala, jumalanhylkäämä rantakaistale Luoteis-Englannissa. Teini-ikäinen Tonto ja hänen mykkä veljensä Hanny viettävät rannan ränsistyneessä rinnetalossa perinteistä pääsiäisretriittiä. Katolilaisen perheen äiti uskoo, että paikallisen kappelin pyhä vesi vielä parantaa hänen poikansa.
Odotettua ihmettä ei kuulu, mutta riittejä ja uskomuksia vaalivassa kyläyhteisössä tapahtuu outoja. Kylänmiehen sokea äiti saa näkönsä yllättäen takaisin, ja vaikka kevät on vasta aluillaan, rinnetalon omenapuut kantavat satoa. Samaan aikaan Hanny ja Tonto todistavat, kuinka viimeisillään raskaana olevaa teinityttöä kuljetetaan laskuveden aikaan pahamaineiselle Coldbarrown saarelle.
Coldbarrow ja sen nuori asukas vetävät Hannya vääjäämättömästi puoleensa. Veljesten tutkimusmatka saaren ytimeen laukaisee hämmästyttävien ja kauhistuttavien tapahtumien ketjun, joka muuttaa molempien poikien elämän peruuttamattomasti “ kertoo anteliaasti kirjan takakansi.

Aloitin lukemisen hieman epäröiden, kuten tapoihini aika usein kuuluu. Itse en ihan heti saanut kiinni kirjan ylistetystä tunnelmasta, mutta kun päähenkilöt vihdoin saapuivat karuun Loneyn rantataloon, aloin saada siitä jonkinlaisen käsityksen. Kerronta tosiaan etenee hitaamman puoleisesti, ja voi aistia unenomaisen raukean tunnelman, kun seurakunta viettää synkkiä sadepäiviä eläintentäyttäjän entisessä asumuksessa.

En tiedä, johtuiko juonen raukeudesta, mutta tarinan edetessä sivuhahmot ja erityisesti isä Bernardin taustat alkoivat itseasiassa kiinnostaa pääjuonta enemmän. Isä Bernard on paljon elämää nähnyt, Belfastista pienen seurakuntansa keskelle joutunut pappi, joka koettaa täyttää edeltäjänsä, hartaan ja ihaillun isä Wilfredin, kovin suureksi osoittuneet saappaat. Useammin kuin kerran isä Bernard kokee hämmentyneitä hetkiä kun hän yrittää toimia kuten hänen seurakuntalaisensa odottavat. On kuitenkin henkilöitä, joita hän ei voi millään miellyttää. Päähenkilöinä tosiaan seikkailevat uteliaat veljekset, Tonto ja tämän mykkä veli Hanny (Andrew), joiden ankaranoloinen äiti on vakuuttunut, että Hanny saa äänensä takaisin, mikäli retriitti suoritetaan prikulleen isä Wilfredin oppien mukaan. Muuten kirjan hahmokavalkadi on ihan sympaattinen, joskaan ei kovinkaan ainutlaatuinen. Hahmoista paljastetaan säästeliäästi ja tuntuu, että paljon luotetaan lukijan mielikuvitukseen.

Hylätyn rannan parasta antia on tosiaan kirjan mystinen ja ajoittain hyvinkin synkkä tunnelma. Karun rannikon sateiset, raukeat päivät, salaperäiset loukot ja sulkeutuneet paikallisasukkaat luovat oivalliset puitteet tiivistunnelmaiselle tarinalle. Itse tarina ei kuitenkaan kanna aivan loppuun asti. Askeettisen katolilaisuuden käyttäminen tunnelman tiivistämiseksi on lisäksi melko helppo keino, uskonnosta kun voi helposti ammentaa niin yliluonnollista kuin ahdasmielistä draamaa. Vaikka Hurley on pohjustanut tarinansa kohtuullisen uskottavasti, tuntuu pääjuoni jäävän jokseenkin ohueksi eikä ainakaan itseäni täysin vienyt mukanaan. Jotain jäi hienoista puitteista huolimatta puuttumaan.

Kiehtovasta tunnelmastaan huolimatta kirja on lukukokemuksena lähinnä lupaava, eikä yllä erityisen järisyttäväksi tai mieleenpainuvaksi. Silti nopealukuinen Hylätty ranta toimi vallan hienosti erään kesäisen sadepäivän jännityksenä.


Translation

Finally read The Loney by Andrew Michael Hurley while summer’s first reading marathon. I’d heard praise for its dark atmosphere and suspenseful plot.

“If it had another name, I never knew, but the locals called it the Loney – that strange nowhere between the Wyre and the Lune where Hanny and I went every Easter time with Mummer, Farther, Mr and Mrs Belderboss and Father Wilfred, the parish priest.
It was impossible to truly know the place. It changed with each influx and retreat, and the neap tides would reveal the skeletons of those who thought they could escape its insidious currents. No one ever went near the water. No one apart from us, that is.
I suppose I always knew that what happened there wouldn’t stay hidden for ever, no matter how much I wanted it to. No matter how hard I tried to forget….”

The gloomy atmosphere and interesting side characters were the best part of The Loney. Somehow the main plot remained a bit thin for my taste. However, it was exciting entertainment for a rainy summer day. A quick read for people who enjoy suspense and mystery.

One thought on “Hylätty ranta / The Loney

  1. Pingback: Hylätty ranta / The Loney — Pauline von Dahl – horrorcontinued

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s