Peilikaupunki / The City of Mirrors

peilikaupunki-the-city-of-mirrors-justin-cronin-pauline-von-dahl

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Justin Cronin, suom. Nina Mäki-Kihniä
WSOY 2017 (fin)
Justin Cronin 2016 (orig)
644 sivua / pages

Justin Croninin huikea scifi-sarja koukutti minut sen ensimmäisistä sivuista alkaen, ja nyt vähän aikaa sitten sain trilogian viimeisen kirjan, Peilikaupunki, kirjaston varauslistalta käsiini. Vaikka Peilikaupunki on yli 600-sivuinen, sen ahmaisi ihan liian nopeasti.

Takakannesta: “Bestseller-eepos kirii kohti huumaavaa loppuhuipennusta, ja eloonjääneiden pieni, karaistunut joukko valmistautuu hetkeen, jolloin kammottava pimeys laskeutuu.
Kaksitoista on tuhottu ja satavuotinen hirmuvalta on päättynyt. Eloonjääneet uskaltautuvat esiin turvapaikoistaan, mielessä uuden yhteiskunnan rakentaminen ja tulevaisuuden toivo.
Mutta kaukana heistä, kuolleen metropolin sydämessä, odottaa Nolla. Ensimmäinen. Kahdentoista isä. Häntä jäytää sammumaton kauna, ja hänen vihansa voi purkautua vain jos hänen onnistuu tuhota Amy, ihmiskunnan viimeinen toivo, Tyttö tyhjyydestä — tyttö, joka rohkeni nousta Nollaa vastustamaan.
Vielä kerran valo ja pimeys iskevät yhteen. Lopultakin Amy ja hänen toverinsa tulevat tietämään kohtalonsa.”

Peilikaupunki alkaa raamattumaisella prologilla, jossa kerrataan jo tapahtuneita käänteitä. Tunnelma on alusta asti täynnä jännitettä. Kuten sananlaskukin sanoo, on tyyntä myrskyn edellä. Cronin kutoo maailmanlopun tunnelmaa monesta eri näkökulmasta, kun ihmisten ja viraalien tarinoita avataan rinnakkain. Peilikaupunki esittelee vuosia eristyksissä eläneen, uinuneen maailman, jossa uudelleenrakennus on alkanut, ihmisten toivo on herännyt. Vanhat turvatoimet aletaan unohtaa ja muurien portit jätetään auki. Uusi sukupolvi uskaltautuu asuttamaan maata heitä suojaavien muurien ulkopuolella.

On hauska huomata, kuinka jo Ensimmäisestä linnakkeesta tutut henkilöt ovat aikuistuneet niin uskottavasti. Päähenkilöinä edelleen Päivien mies Peter Jaxon, joka on vetäytynyt viettämään rauhallista elämää kasvattaakseen veljensä poikaa, Calebia. Alicia Donadio, puoliksi ihminen ja puoliksi viraali, jonka koettelemukset ja persoona saa Peilikaupungin myötä syvyyttä. Sekä tietenkin Amy, tyttö tyhjyydestä, jonka kohtalona on ollut jäädä unenomaiseen tilaan yhdessä viraali Carterin kanssa. Peilikaupungissa nousevat esiin aiemmissa kirjoissa sivurooleissa nähdyt henkilöt, kuten Michael Fisher, joka tunnetaan Kolvina, hänen sisarensa Sara sekä Peterin veljenpoika Caleb perheineen. Kukaan kirjan hahmoista ei tunnu täytteeltä, kaikilla on oma roolinsa tarinassa.

Ironista sanailua, kuin tanssia vain heille kahdelle soivan musiikin tahdissa. Peter ei mahtanut itselleen mitään — hän oli ikävöinyt sitä. “Ajoit minut ahtaalle, Lish. Panit eilen pystyyn melkoisen näytöksen.”
“Ajoitus olisi voinut olla parempi.”
“Tämän hallituksen mielestä olet petturi,”
Alicia nosti katseensa. “Entä mitä mieltä on Peter Jaxon?”

Kaiken takana kuitenkin vaanii uhkaavana Nolla, joka on aiemmin kulkenut ihmisenä nimellä Tim Fanning. Lukijalle paljastuu kovin inhimillinen tarina kaiken taustalta, kun hän kertoo tarinansa — ihmisen perimmäisenä tarpeena on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ihokarvat nousevat pystyyn kun ajatteleekin sitä kokonaisuutta, jonka Cronin on trilogiassaan luonut. Massiivisia, rappeutumaan jääneitä rakennelmia ja äärimmäisiä, mielikuvituksellisia tilanteita sekä sinnikkäitä ja kiehtovia persoonia. Huikea tuhannen vuoden mittainen matka, jonka aikana ihmiskunta sinnikkäästi nousee uuteen kukoistukseensa. Ja lopulta myös tyttö tyhjyydestä täyttää tarkoituksensa. Peilikaupunki on suorastaan eeppinen.

Peilikaupunki, samoin kuin koko trilogia, jää lähtemättömästi mieleen. Olen vankasti sitä mieltä, että tämä sarja kaipaa ehdottomasti jossakin vaiheessa uudelleen lukemista. Toistaiseksi kuitenkin tuudittaudun siihen lämpimään tunteeseen, jonka vain antoisa ja kaikin puolin tyydyttävä lukukokemus saa aikaan. Olen täysin Croninin lumoissa.

Sarjan muut osat ovat nimeltään Ensimmäinen siirtokunta (2010) ja Linnake (2013). Croninin trilogiaa on verrattu kirjan sisäliepeen mukaan mm. Michael Crichtonin, Stephen Kingin ja Margaret Atwoodin teoksiin.

“Huikea finaali vie päätökseen trilogian, joka kuuluu amerikkalaisen fantasian suuriin saavutuksiin. ~ Stephen King”


Translation

I was hooked on Justin Cronin’s trilogy right from the start. The whole Passage series is just epic and The City of Mirrors is its perfect final chapter! Though this book was over 600 pages it was over way too fast.

“The world we knew is gone. What world will rise in its place? 
The Twelve have been destroyed and the terrifying hundred-year reign of darkness that descended upon the world has ended. The survivors are stepping outside their walls, determined to build society anew—and daring to dream of a hopeful future. 
But far from them, in a dead metropolis, he waits: Zero. The First. Father of the Twelve. The anguish that shattered his human life haunts him, and the hatred spawned by his transformation burns bright. His fury will be quenched only when he destroys Amy—humanity’s only hope, the Girl from Nowhere who grew up to rise against him. 
One last time light and dark will clash, and at last Amy and her friends will know their fate.” summary from Goodreads.com

In the City of Mirrors we meet the familiar characters, Peter, Alicia and Amy, but also some new characters rise in the centre of the story, like Michael Fisher who is known of his ability to repair things, his sister healer Sara and Peter’s nephew Caleb with his family. There’s calm before the storm, because in the background there’s Zero lurking in the shadows. 

This was a reading experience I call full-filling. I think The City of Mirrors had everything in it I could ask for: unbelievable plot-twists, fascinating and especially convincing characters but also some science fiction vibes mixed with horror elements. So, don’t hesitate to read this series!

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s