Seleesian näkijä / The Seer of Selesia

seleesian-nakija-erika-vik-seer-of-seleesia

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Erika Vik
Gummerus 2017 (orig)
613 sivua / pages
Arvostelukappale saatu kustantajalta.

Erika Vikin Kaksosauringot-trilogian ensimmäinen kirja, Hän sanoi nimekseen Aleia, sykähdytti voimalla. Ehkä eniten siksi, etten ollut ladannut kotimaiseen fantasiakirjaan tuolloin kovinkaan suuria odotuksia. Vik kuitenkin sai esikoisellaan janoamaan kärsimättömästi lisää seikkailuja tuossa ainutlaatuisessa maailmassa, joka vaivattoman oloisesti yhdistelee steampunkia ja fantasiaa. Seleesian näkijä on nyt se kaivattu jatko-osa.

‘”Sinä, parahin neiti Aleia, olet kuin koteloitunut perhosen toukka. Olento sisälläsi on yhtä kanssasi samalla lailla kuin varjosi. Sinua se ei vahingoita. Ongelma on siinä, että emme tiedä millainen perhonen sinusta lopulta kuoriutuu ja koska se tapahtuu.”
Corildon ja Aleia ovat saapuneet Seleesiaan selvittääkseen, kuinka Aleiassa olevan lumouksen saisi murrettua. Corildonin menneisyys ei jätä miestä rauhaan. Tapahtumia varjostaa Seleesian sisäpoliittinen kuohunta, sillä villit huhut kuiskivat tulilinnuista, jotka karkotettiin puoli vuosisataa sitten. Ihmisten maailmassa valmistellaan suunnitelmia, jotka asettavat koko Seleesian tulevaisuuden vaakalaudalle.
Kaiken tämän keskellä on Aleia, joka vaistoaa Seleesien toisen pulssin. Mitä tapahtuu, jos lumouksen saakin murrettua? Voiko hän olla uhka seleeseille?”

Seleesian näkijä jatkaa tismalleen siitä, mihin edellinen osa jäi. Aleia ja Corildon ovat juuri rantautumassa Seleesiaan, mutta Corildon on matkan aikana vajonnut omiin oloihinsa. Aleian ihastus, nuori Mateo, on jäänyt taakse Jaiphireen, toiselle mantereelle, mutta silti hänenkään turvallisuutensa ei ole taattu.

Seleesian näkijässä tavataan myös muut ensimmäisestä osasta tutut ihmiset: kohtalokas kaunotar Esme Tammihovi-tavernoineen, uskollinen ystävä Samiriam rinnallaan, sekä karhumainen Arata Erren perheineen. Tarinassa liikutaan kahdella mantereella — seurataan Aleian ja Corildonin tutkimuksia Aleian lumouksen ratkaisemiseksi seleesien maaperällä Dwyrin mantereella, mutta palataan ajoittain myös Jaiphireen, Adamorin mantereelle, seuraamaan sinne jääneiden edesottamuksia. Muuten, pakko sanoa, että nämä paikkojen nimet herättävät edelleen ihastusta!

Seleesiassa Aleia tutustuu Corildonin perheeseen. Perhe onkin täynnä kiehtovia persoonia. Corildonin äiti, viileä ja voimakas Mathyana jää hieman etäiseksi, mutta teini-iässä oleva pikkusisko Tigran puskee vahvasti mukaan kasvukipuineen. Vanhemmat siskokset, Lindea ja Merea, kuvataan viehkeästi taustalla. Mathyanan puolisosta ja Corildonin isästä, rauhallisesta Tegistä ei oikein tunnu ottavan selvää (kuin ehkä vasta kirjan loppupuolella). Tegin veli sen sijaan, tulisieluinen majuri Matius, sekottaa oman perheensä kanssa pakkaa oikein urakalla, joten lopulta jännitteet räiskyvät ja rätisevät puolin sekä toisin.

Kukkaköynnös, kapakka ja kauppakatu olivat kadonneet näkyvistä kauan ennen kuin Corildon pysähtyi äkillisesti ja vilkaisi säikky katse silmissään seuralaistaan. Käsi kohosi haparoimaan Aleian hiuksia. “Ethän sinä minua satuttaisi, ethän?”

Kytevä, hyrisevä jännite on omiaan kuvaamaan Seleesian näkijän tunnelmaa kokonaisuudessaan. Tuo sähköinen jännite tuntuu lukiessa lähes joka lauseessa. On ihana huomata, että sanojen asettelua ja lauseiden muotoa on selvästi huolellisesti harkittu, mikä tekee kirjan lukemisesta lähes nautinnollista. Toki ilmassa väreilevä sähkö eri hahmojen välillä on omiaan lisäämään lukunautintoa. Vik vihjailee ja johdattelee, ehkä kiusoitteleekin lukijaa hetkittäin. Kuitenkin muutamassa kohdassa tunnelma tiivistyy niin, että jännite on aivan käsinkosketeltavaa ja saa lähes haukkomaan henkeä. Pienenä juonipaljastuksena mainittakoon, että silloin rätisee erityisesti kun tulilinnut ja seleesit viimein kohtaavat.

Vikin kertomuksessa kulkee limittäin monta tarinaa, eri henkilöiden näkökulmista, mutta myös eri tasoilla. Isommat teemat jylläävät taustalla ja kulisseissa tapahtuu jotakin, mihin lukijakaan ei saa selkoa. Kuka oikeasti on tuo koko ajan mukana seuraava mustasilmäinen mies?? Entä mikä on ajoittain tarinassa vilahtelevan sinisen fennekin lopullinen tarkoitus?! Haluan tietää! Täytyy myös sanoa, että mielikuvitustani kutkuttaa kovasti, kuinka tulilintujen kanssa asiat lopulta järjestyvät. Vik osaa ainakin tehokkaasti herättää lukijan uteliaisuuden!

Vaikka Seleesian näkijässä myyttinen maailma ei enää tuntunut niin ainutlaatuiselta kuin ensimmäisen kirjan kohdalla, saivat tarinan hahmot syvyyttä ja tiivis tunnelma pidättämään henkeä. Aivan yhtä lumoutunut en luettuani ollut, mutta Vik onnistuu vakuuttamaan edelleen. Olenkin aivan varma, että haluan tietää kuinka tämä tarina päättyy! Pitänee lukea Seleesian näkijä uudelleen viimeisen osan julkaisua odotellessa, jos siitä irtoaisi lisää johtolankoja… Erityisen ilahtunut olen kaikesta kirjan maailmaan liittyvästä materiaalista, jota Erika Vik on koonnut Kaksosauringot-trilogian nettisivuille.

Seleesian näkijä on kirvoittanut ihastuneita arvioita ympäri blogistaniaa:
Hyllytontun höpinöitä ihastelee ja tuskastelee rivien väliin kirjoitettua romanssia,
Minun mielessä -blogin Saaga antoi kirjalle täydet viisi tähteä, Kirjojen keskellä viihdyttiin kirjan parissa, Eniten minua kiinnostaa tie– blogin Suketus vaikuttui trilogian tarinan hengestä sekä Mustetta paperilla -blogi kehottaa ikään katsomatta tarttumaan kirjaan.
Niin, mitenköhän sen Corildonin ja Aleian lopulta sitten käy…


Translation

The first book, The Girl with no Name, of Finnish fantasy series was amazing! So you can guess how excited I was to get to read its sequel The Seer of Seleesia.

“Corildon and Aleia have arrived in Selesia, where Mathyana discovers more about the unpredictable power cocooned within Aleia. Corildon has nightmares, but reality is becoming more like a nightmare itself: wild rumors are circulating about the reappearance of firebirds, exiled for over half a century. At the same time, in the world of humans, plans are taking shape that put Selesia’s entire future at risk.

Aleia is in the middle of all of this. She is capable of what the bad winds are capable of – she is a human who can sense the other pulse of the selesians, and she can harness channeled power. When the spell upon her is broken, will she become a threat to the selesians?

Twin Suns trilogy is a fantasy series in which fire kills, and magic wells up from deep within. It’s about the universal search for truth, how we view our enemies and how those views are torn apart, and the responsibility and forgiveness that comes with power.” summary from Twin Sun series homepage www.seleesia.com.

The sequel, Seer of Seleesia, was definitely an electric read! There was fire and tension between the characters but also between different races: selesians, humans and firebirds. Sometimes that tension was breath-taking and almost too intense to bear. Vik surely knows how to ignite the curiosity of the reader!

I wasn’t as charmed as I was after the first book, didn’t quite know what to think about the sequel. The world didn’t feel so unique anymore, but on the other hand the characters grew and atmosphere in the story was super intense at times… However, there’s one thing I’m sure: I want to know how this story ends!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s