Marraskuun luetut ja elämän suuria kysymyksiä / November Wrap-up and About Life

Blogi hiljentyi lähes kuukauden ajaksi, sillä pimeys vei voiton tästä kesän lapsesta. Se sai minut vetäytymään kuukaudeksi kuoreeni, tekemään taas yhtä inventaariota elämästä ja pohtimaan suuntaa, arvoja ja tärkeysjärjestystä, jopa kyseenalaistamaan omaa identiteettiä. Tämä vuosi on kokonaisuudessaan ollut ehkä elämäni raskain, ja nyt kaikki ajatukset vuoden tapahtumista vyöryivät marraskuun synkkyydessä ylitseni hyökyaallon lailla. / Summary in English in the end of the post.

Mutta ensin kevyempää aihetta. Sain kuin sainkin marraskuussa luettua muutaman kirjan, jotka kaikki herättivät erinäisiä ajatuksia. Postauksen jälkipuoliskolla sitten löytyy pohdintaa niistä elämän suurista kysymyksistä.

Marraskuun muutamia luettuja

Lukurintamalla marraskuu oli suhteellisen vaisu. Luin jonkin verran myös opiskeluun liittyen, mutta nämä neljä kirjaa olivat ns. vapaa-ajan lukemista. Näin jälkeen päin ajateltuna kirjat eivät tehneet suurtakaan vaikutusta johtuen ehkä kaikesta muusta myllerryksestä.

my-november-reads-marraskuun-luetut

Helmenkalastaja (Karin Erlandsson, Kustantamo S&S 2017)

Jostain syystä odotukseni Helmenkalastajasta olivat korkealla, ja siksi petyin. Kirjan kerronta tuntui liian naiivilta, vaikka tiesin sitä odottaakin. Tarina oli silti sympaattinen itsepäisen päähenkilön ja sinnikkään toverinsa myötä, vaikkei tenhonnutkaan minua täysin. Voin kuitenkin kuvitella kirjan tekevän suuren vaikutuksen nuorempiin lukijoihinsa, sillä Helmenkalastajassa kohdataan suuria tunteita, niin iloa kuin pettymystä, pelkoa ja läheisyyttä sekä nostetaan esiin vaikeitakin asioita. Ja onhan seikkailu suuressa, tuntemattomassa maailmassa kovin kiehtovaa.
“Vain minä näen pelon helmenkalastajien kasvoilla. Moni on kuollut etsiessään Silmäterää, vielä useampi kadonnut. Kun sitä kerran alkaa etsiä, kaikki muu muuttuu yhdentekeväksi.
Miranda on helmenkalastajista paras ja hän tietää, että myyttinen Silmäterä, helmistä suurin ja arvokkain, voi olla jonain päivänä hänen. Mutta miten etsiä kaikkien havittelemaa helmeä, kun vaivoiksi lähtee mukaan Sirkka, höpöttävä pikkutyttö, joka ei osaa sukeltaa nostattamatta hiekkaa merenpohjasta.”

Tietoisuus, tekoäly ja robotit (Pentti O.A. Haikonen, Art House 2017)

Ostin Tietoisuus, tekoäly ja robotit -kirjan isälle isänpäivälahjaksi, ja olihan se pakko itsekin lukaista. Vaikka aihe itsessään on suunnattoman kiinnostava ja ajankohtainen, tämä kirja tuntui lähinnä esittelevän kirjoittajan omaa tutkimusta. Mielelläni olisin lukenut aiheesta laajemminkin. Toisaalta yhdessä kirjassa voi olla haasteellista tuoda ilmi koko kuvaa kun rintamalla tapahtuu nyt niin paljon ja nopeasti. Koin kirjan nimen kuitenkin (ja takakannenkin) siinä mielessä hieman harhaanjohtavana, vaikka ajatuksia herättävä teos olikin. Sopii hyvin johdatukseksi teköälyn ja robotiikan maailmaan.
“Ihminen pohtii olemassaoloaan ja kokee tuskaa. Minkälaista eksistentiaalista tuskaa mahtaisi tietoinen robotti kokea huomatessaan olemassaolonsa ja havaitessaan olevansa vajavainen, vain kone?”

Adan Algoritmi: Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan (James Essinger, Vastapaino 2016)

Adan Algoritmi odotti lukuvuoroaan hyllyssäni vuoden verran. Lukukokemukseni on jokseenkin verrattavissa edelliseen: taas kiehtovasta aiheestaan huolimatta toteutus jää puolitiehen. Kun tarinan pitäisi kertoa Adasta, vaikuttaa se kertovan ainakin yhtä paljon, ellei enemmänkin, hänen lähipiiristään. Minulle jäi kaikista kirjeistä ja esittelystä kovin pintapuolinen kuva tästä lukujen lumoojattaresta, eikä hänen roolinsa kirjan perusteella vaikuttanut olevan lainkaan niin keskeinen kuin esimerkiksi kirjan nimi tai takakannen teksti antaa ymmärtää. Päällimmäiseksi kirjasta jää nimittäin mieleen keksijä Babbage.
“Ada Lovelace (1815–1852), runoilija lordi Byronin tytär, on tietokoneen kehityshistorian keskeinen mutta unohdettu voimahahmo. Digiaika olisi voinut alkaa 200 vuotta aiemmin, jos Adan aikalaiset olisivat ymmärtäneet hänen työtään.
Adan algoritmi on inspiroiva tarina huippulahjakkuudesta, jonka elämää varjostivat sairaudet, tunnetun isän jälkimaine sekä ajan kapea naiskäsitys. Lopulta Adan kyvyt pääsivät käyttöön yhteistyössä matemaatikko Charles Babbagen kanssa, jota pidetään tietokoneen keksijänä. Luovana voimana hankkeen takana oli kuitenkin Ada.”

Armo (Emmi Valve, Asema Kustannus 2017)

Armo kuvaa taiteilijan omakohtaisia kokemuksia, ajoittain karujakin. Se on vaikuttava kuvakertomus eräästä masennuksesta. Valve ei säästele itseään avatessaan tarinansa yksityiskohtia, taiteilijan avoimuus tekeekin vaikutuksen. Lisäksi kuvitus täydentää täydellisesti tarinan luomia kuvia päähenkilön kulloinkin kokemista tunnetiloista.
“Jo lapsena jokin kiskaisee Emmin toiseen ulottuvuuteen. Siellä asioiden ja toisten ihmisten pimeät puolet ovat hänelle näkyviä. Ihmisten katseet ja kosketukset tekevät häneen reikiä, ja hän yrittää piilottaa kaikkialle tunkeutuvan mustan mönjän, joka karkaa ulos hänen sieraimistaan tai suustaan. Emmin elämä on helvettiä. On ollut niin kauan kuin hän muistaa. Armo kertoo tästä elämästä, uskomattomista seikkailuista baarien, makuuhuoneiden, väkivallantekojen, harhojen ja mielisairaaloiden syövereissä.
Emmi Valveen omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani on suora, karu ja hurja ja höystetty isolla määrällä mustaa huumoria.”

Ja niistä suurista kysymyksistä…

Kun muutama viikonloppu on mennyt vain kotona levätessä, on ajatuksille ollut aikaa. Sen lisäksi, että marraskuun synkkyys vei mieltä matalaksi, on sairastelua on riittänyt niin omiksi kuin muiden tarpeiksi. Töiden lisäksi olen viime viikkoina jaksanut vain levätä, ja toipilaalta vointi tuntuu edelleen. Lähes kuukauden mittainen flunssa vei voimani niin, että oli pakko luopua kaikesta ylimääräisestä aktiviteetista, jopa joogasta ja kirjoittamisesta. Tunnen silti pienen syyllisyyden piston moisesta murehtiessani, sillä monilla asiat ovat paljon huonomminkin.

Fyysinen pysähtyminen on kuitenkin minulle kovin vaikeaa, sillä olen aina ollut aktiivinen, täyttänyt kalenterini kiinnostavalla tekemisellä ja tottunut siihen, että keho jaksaa ja tekemistä riittää. Vaikeamman tilanteesta on tällä kertaa ehkä tehnyt se, että ajatustensa kanssa on saanut painiskella itsekseen. Muutin nimittäin kesällä kaksin kissan kanssa asumaan Kauniaisiin, eli ensimmäistä kertaa 12 vuoteen omilleni.

Tapanani on ajoittain vajota melko syviinkin vesiin kun alan pohtia elämää syvällisesti aina sen pohjamutia myöten. Ja mikä olisikaan tuolle otollisempaa aikaa kuin pimeä talvikuukausi. Viimeisimpänä minua on siis mietityttänyt mm. oma identiteettini, elämän arvot ja prioriteetit, elämäni suunta sekä se mitä maailmassa tällä hetkellä oikein tapahtuu ja mihin se on menossa. Ja ennen kaikkea, miten voin tietää näiden kaikkien ajatusten olevan omiani? Nykyään meitä ympäröi jatkuva informaatiotulva, mikä pakostikin vaikuttaa ajatusmaailman muotoutumiseen halusi sitä tai ei. En usko, että kukaan meistä voi sanoa olevansa immuuni ympäröivälle maailmalle.

lemmy-the-ragdoll

Itse tunnen olevani kovin herkkä ympäristössäni tapahtuville asioille, ihmisille, tunteille ja muutoksille, siksi epävarmuus valtaa minut helposti. Huomaan ajatusteni saavan vaikutteita monesta suunnasta, jolloin oman äänen löytäminen voi olla hetkittäin vähintäänkin haasteellista. Miten siis selvitä tai löytää oma itsensä tässä hektisessä maailmassa? Elämähän on jatkuvaa muutosta, oppimista ja kasvamista. Ajatus on kuitenkin lohdullinen, sillä se mahdollistaa sen, että voimme aina muuttaa suuntaa. Omassa elämässäni näyttää olevan kolme pysyvää teemaa, omaa ankkuriani, jotka pitävät minut järjissäni maailman myrskyissä ja elämän tuulien riepotellessa:

Veljeni ja vanhempani. Perheeni kanssa olemme selvinneet monista asioista, ja jatkamme selviytymistä vielä, mutta pidämme aina yhtä. Voin luottaa heihin jokaiseen, tiedän, ettei minua kukaan tuomitse ja saan tarvittaessa tukea, päätin tehdä (lähes) mitä tahansa. Tarvitseeko edes mainita, millaista kiitollisuutta tunnen tällaisesta tukiverkostosta? Lisäksi yhdeksi tärkeimmistä asioista on muodostunut se, että saan olla täti veljeni lapselle! Kuinka ihmeellistä elämä onkaan aivan alkutaipaleella, se saa näkemään kaiken aivan uudesta näkökulmasta.

Rakas kissani Lemmy sekä pieni, mutta tärkeä ystäväpiiri. En tutustu helposti tai edes kaipaakaan runsasta ystäväpiiriä. Uuvun helposti runsaasta kanssakäymisestä ja kaipaan paljon palautumisaikaa. Onni on ystävät, jotka tämän ymmärtävät. Persoonallinen kissani puolestaan tietää kaikki salaisuuteni ja ilahduttaa minua seurallisella luonteellaan päivittäin.

Luonto ja oma aika. Tästä olen tainnut aiemminkin puhua, mutten ole siitä huolimatta osannut toteuttaa sitä käytännössä: tarvitsen paljon hiljaista aikaa palautumiseen. Maalla kasvaneena luonnon läheisyys on minulle elintärkeää, siksi uusi asuinpaikkani on osoittautunut ihanteelliseksi. Kauniaisissa pääsen helposti luontoon, niin metsäpoluille kuin järvenrantaan, mutta kaupunki on silti pienen junamatkan päässä.

Musiikin kuuntelu myös helpottaa kaikissa muodoissaan, esimerkiksi Ludovico Einaudin hivelevän kaunis pianomusiikki ja piirtäminen ovat purkaneet ajatuksiani kun pääni on tuntunut räjähtävän. Joskus kuitenkin kaipaan myös raskaampaa musiikkia, joka omalta osaltaan tasapainottaa, esimerkiksi:

Viime viikkoina sairastaessani olen joutunut toistaiseksi luopumaan päivittäisistä joogaharjoituksistani, mutta sen sijaan olen löytänyt meditaation jäsentämään ajatuksia, rauhoittamaan mieltä ja hellimään voimatonta oloa. Vaikka olen vuosia joogannut, ja sen yhteydessä kokeillut monia meditaatiomenetelmiä, en ole aiemmin päässyt meditointiin “sisään”. Huomasin mieleni vaeltavan levottomana, kun sen olisi pitänyt rauhoittua. Malttamattomana vain odotin “koska se alkaa vaikuttaa”. Ja nyt saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta kun oikeasti antautuu ajatuksilleen, ne pikkuhiljaa haalistuvat ja hiljenevät — se on tunne joka tuntuu lataavan energiaa ennenkokemattomalla tavalla. Eli jos et vielä ole kokenut meditaation hyötyjä, kannustan sinnikkäästi kokeilemaan uudelleen ja vielä uudelleen! Se parantaa, vahvistaa ja rauhoittaa.

Lopulta tämän sekalaisen ajatuksenjuoksun lopputulos on ollut suhteellisen lohdullinen omalta osaltani: tiedän suurinpiirtein kuka olen ja mikä on minulle tärkeää — kaipaan yksinkertaista elämää. Sen suunta kuitenkin vaikuttaa olevan yhä hieman hukassa, mikä on minun tarkoitukseni? Sen tiedän, että haluan oppia lisää, tehdä jotakin hyvää. Toivoisin, että minulla olisi enemmän energiaa osallistua ja tietäisin, mihin suuntaan haluaisin jatkaa. Ehkä sekin selkenee, kunhan paranen kunnolla.

Ja tämä upea pianisti nähdään livenä Finlandia-talossa 6.4.2018!


Translation

November, oh November, I’m so happy that it’s over! Now December hopefully takes me towards lighter times. I don’t easily recall as hard time as past November was. I didn’t even have any energy to update my blog. But first, what did I read?

Ada’s Algorithm: How Lord Byron’s Daughter Ada Lovelace Launched the Digital Age (James Essinger, Melville House 2014)

I wasn’t completely convinced by this book since it seems to be a story about Charles Babbage as much as it is about Ada Lovelace. I expected a bit too much, thus I was disappointed. “In Ada Lovelace, James Essinger makes the case that the computer age could have started two centuries ago if Lovelace’s contemporaries had recognized her research and fully grasped its implications.
It’s a remarkable tale, starting with the outrageous behavior of her father, which made Ada instantly famous upon birth. Ada would go on to overcome numerous obstacles to obtain a level of education typically forbidden to women of her day. She would eventually join forces with Charles Babbage, generally credited with inventing the computer, although as Essinger makes clear, Babbage couldn’t have done it without Lovelace. Indeed, Lovelace wrote what is today considered the world’s first computer program—despite opposition that the principles of science were “beyond the strength of a woman’s physical power of application.
Based on ten years of research and filled with fascinating characters and observations of the period, not to mention numerous illustrations, Essinger tells Ada’s fascinating story in unprecedented detail to absorbing and inspiring effect.”

Also read three other books, which unfortunately are not translated into English: one of them was an exciting adventure about a brave little girl who is a most talented pearl hunter in the town. Story is written by Swedish author named Karin Erlandsson. Second book is written by a Finnish researcher Pentti O.A. Haikonen, and its non-fiction about artificial intelligence, robotics and consciousness. The last one was an illustrated novel by Emmi Valve about depression, she tells her own story through illustration in pretty straight-forward style.

And About Life…

As I told its been a difficult month for me not only because its the darkest month in Finland but also because I’ve been sick for almost whole month. It has affected to my mood negatively since I haven’t been able to exercise or go out. I’m not used to just rest all the time. Well, I don’t think anyone is.

It might have stricken me harder because this whole year might’ve been the hardest one in my life so far. In the summer I moved to live alone for the first time in 12 years. Now its just me and my cat. There’s also been some serious events in my family. So during November all these thoughts took over and almost crushed me. But just almost. Luckily there’s always three things that keep me sane: I’m extremely happy about my close family and those few friends who understand my quirks, my cat Lemmy keeps me company and knows all my secrets and I’ve found some kind of peace through meditation and nature. I’m still learning, but silence and time on my own is something I need more that I’ve thought.

From now on I just have to take care that I remember to take it… It’s not always so easy when you get excited about new things and want to know and experience everything. Life seems to be all about learning. But that’s quite a comforting thought, isn’t it?

Background image created by Kjpargeter

 

2 thoughts on “Marraskuun luetut ja elämän suuria kysymyksiä / November Wrap-up and About Life

  1. Hei! Kiitos blogitekstistä! Sun oivallukset on tärkeitä ja pysähtyminen on kaikesta kipuilusta huolimatta myös tärkeää. Olen joutunut itsekin tuollaisiin pakkopysähdyksiin ja vajoamisiin, mutta kun tajuaa, mikä on itselle hyväksi ja oikeasti merkittävää, niin sitä haluaa uskoa, että pakkopysähdykselle on ollut joku tarkoitus. Kaikkea hyvää jatkoon!

    Liked by 1 person

    1. Kiitos paljon itsellesi kommentista ja tsempeistä! Tämä Suomen pimeä talvi taitaa olla aika otollista aikaa näille elämän syvällisille pohdinnoille 🙂 Mutta oikeassa olet, usein pysähtyminen on vain hyväksi kun nykymaailman hektinen ilmapiiri vie niin helposti mennessään.
      Mukavaa joulukuuta myös sinulle!

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s