Kulkurin valssi

cover-kulkurinvalssi-kansi-jyrki-linnankivi-like

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Jyrki Linnankivi
Like 2017
204 sivua / pages
Kirja lainattu kirjastosta.

“Kulkurin valssi on kokoelma Jyrki Linnankiven tärkeimpiä matkamuistoja 70-luvulta tähän päivään, rockmaailman kultti- ja supertähtien pöydistä hautausmaille ja arveluttaville syrjäkujille.
Vaikka lattiamajoitus frendien nurkissa on vaihtunut hotelleihin, kaukokaipuu ei sammu.”

Kulkurin valssi oli pitkästä aikaa kirja, jolle en juurikaan asettanut odotuksia. Viime lokakuussa kävin kuuntelemassa miehen jutustelua kirjastaan Helsingin kirjamessuilla, jonka innoittamana päädyin lopulta lainaamaan Kulkurin valssin kirjastosta. En kuitenkaan voi käsitelllä kirjaa mainitsematta Linnankiven bändiä The 69 Eyes, joka on itselle tuttu Wasting the Dawn -levystä alkaen. Pakko tähän väliin mainita bändiltä ikuinen suosikkibiisini Sleeping with Lions, ah! Kuunnelkaa se! Nuo sävelet antoivat soundtrackin (Type O Negativen ja HIMin lisäksi) lukiovuosilleni 2000-luvun alussa, ja olenpa mielenkiinnolla seuraillut bändin edesottamuksia vuosien mittaan aina nykypäiviin saakka. Ja kulkeehan bändin tarina tiiviisti myös Kulkurin valssissa Linnankiven mukana.

Mutta takaisin kirjaan… Linnankiven matka alkaa pienestä hämeenlinnalaisesta kylästä, Rengosta, jossa hän vietti kesiään 70-luvulla. Sieltä mukaan on jäänyt muutamia lapsuusmuistoja, joista siirrytään kuitenkin nopeasti Helsinkiin. Helsingistä lennetään sen tärkeimpien paikkojen ja keskeisten rokkibändien jälkeen Amerikan mantereelle, jossa tutustutaan Linnankiven silmin New Yorkiin ja Los Angelesiin. Vaikka Linnankivi ei omien sanojensa mukaan halua turhaan ns. namedroppailla, lukiessa tuolta fiilikseltä ei aina voi välttyä. Toisaalta tekstistä välittyvä vilpitön innostus antaa paljon anteeksi. Onkin ilahduttavaa on huomata Linnankivessä heräävä pieni fanipoika kun hän kertoilee seikkailuistaan amerikkalaisessa rokkiskenessä.

Atlantin yli palataan Tukholmaan ja sieltä kierretään muuta Eurooppaa Pariisista Roomaan, Berliiniin ja Lontooseen. Lopuksi päädytään Afrikkaan, tarkemmin Beniniin ja Keniaan. Kirja välittää Linnankivestä kuvan uteliaana matkailijana, joka todella nauttii kokemuksistaan. Voikin olla, että kokemukset ovat välkkyneet kirjoittajan mielessä yhä niin kirkkaana, ettei niistä kirjoittaessa tullut mieleen syväluotaavampi kuvailu. Itse nimittäin jäin kaipaamaan kertomuksiin lisää kerroksia.

Kirja on jaoteltu Linnankiven matkakohteiden mukaan, mikä saa lukemisen ajoittain tuntumaan sekavalta kun siirrytään vuodesta toiseen eikä tarinoiden välillä tunnu olevan selkeää punaista lankaa (paitsi tietysti kertoja itse). Lisäksi matkakohteiden esitysjärjestys vaikuttaa hieman epäloogiselta kun Tukholman kohdalla mainitaan sen olevan “helppo ensimmäinen etappi Helsingistä”, mutta Helsingistä siirrytään silti ensin Amerikkaan ja sieltä vasta Tukholmaan. Noh, ehkäpä kyseessä on kirjoittajan oma tärkeysjärjestys.

Linnankivi esittelee jokaisen kaupungin kohdalla itselleen niitä tärkeimpiä paikkoja rokkiklubeista keikkalavoihin sekä keskeisimpiä sen hetken bändejä ja ihmisiä. Yhdessä vaiheessa luin melkoisesti rokkareiden elämäkertoja, joissa mainittiin monia samoja paikkoja sekä henkilöitä, jotka olivat vaikuttaneet erityisesti 80-luvun rokkiskeneen. Siksi varmaan Kulkurin valssin lukeminen herättää myös minussa nostalgisia fiiliksiä. Musiikki kulkeekin Linnankiven rinnalla tärkeänä matkakumppanina. Mikäli The 69 Eyesia on kuunnellut enemmän, huomaa myös bändin kappaleiden viittaavan tiettyihin kaupunkeihin.

Kulkurin valssissa kuvituksena on käytetty Linnankiven arkistoista löytyneitä valokuvia, jotka omalta osaltaan täydentävät tarinaa ja välittävät erityisiä hetkiä Linnakiven matkoista. Lisäksi kirjasta löytyy Linnankiven omia kuvituksia, joiden tyyli on graafisen sarjakuvamaista.

Luettuani kirjan jää ainoastaan harmittamaan, ettei kertomuksissa sukellettu vielä syvemmälle kaupunkien syövereihin. Tapahtumista kussakin kaupungissa kerrotaan kovin pinnallisesti, ja juuri kun lukijaa alkaa todenteolla kiinnostaa, siirrytään jo seuraavaan tapahtumaan tai paikkaan. Nyt en tuntenut, että olisin päässyt matkustamaan kirjoittajan mukana, kuten tämän tyyppiseltä kirjalta voisi odottaa. Lisäksi Kulkurin valssin matkatarinat jäävät nyt omaan makuun toisistaan hieman liian irrallisiksi, mutta kyseessä ei olekaan kirjoittajan elämäkerta vaan matkakertomus. Silti jäin kaipaamaan selkeämpää punaista lankaa.

Kirja oli virkistävä sukellus rokkimaailmaan pitkästä aikaa, lisäksi se on omiaan herättelemään uinuvaa matkakuumetta. Joka tapauksessa mielelläni lukisin Linnankiveltä lisää.

jyrki-linnankivi-iltalehti
Picture from Iltalehti

Kirjan kansiliepeessä kirjoittajasta kerrotaan seuraavaa: “Jyrki Linnankivi AKA Jyrki69 on filosofian maisteri, The 69 Eyes- ja The 69 Cats -yhtyeiden solisti ja Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia rockmuusikoita. Häneltä on julkaistu musiikin lisäksi Rock’n’Roll Juicer -mehustuskirja yhdessä ravintoasiantuntija Anu Kiiverin ja valokuvaaja Ville Juurikkalan kanssa.”

 

 


Translation

Kulkurin valssi (free transl. The Waltz of a Wanderer) is a collection of travel stories by the lead singer of The 69 Eyes. Inspired by Linnankivi’s interview at Helsinki Book Fair last October I decided to borrow his book from library.

It is difficult to talk about this book without mentioning Linnankivi’s band The 69 Eyes, since often in the book it is his travel companion, but also because the band (along with Type O Negative and HIM) provided the soundtrack for my high school years in the early 2000s. Oh, how the time flies! I still remember my ultimate favourite song of The 69 Eyes being Sleeping with Lions, recommend you to listen it!

Okay, I got a bit sidetracked but now back to the book. Linnankivi’s travels start from a small Finnish village named Renko, where he spent two summers at his grandparents. After a couple of short memories he takes the reader to Helsinki and shares the best places and bands in town.

From Helsinki it is time to fly across the Atlantic all the way to America, especially to New York and Los Angeles, which both Linnankivi holds dear in his heart. Every now and then its hard to avoid the feeling that he wants to name every famous person he has ever met, but luckily the genuine enthusiasm and curiosity is so vivid that it saves the writer from too embarrassing namedropping. After America Linnankivi returns to Europe and the reader sees Stockholm through his memories. Then he takes the rest of the Europe: first Paris, Rome, Berlin and finally London. The book’s last stories are about his journeys in Africa.

Linnankivi describes his exploits mainly through the important places, like rock bars and gig venues, and bands essential for him. Also music is constantly with him in someway. It is delightful to read between the lines the excitement he still feels about music and traveling.

However, I’d wished more in depth describing about the events and places — now it feels that he only scratches the surface while there’s a lot more to discover beneath it. The stories are divided into chapters according the cities they take place in no special chronological order, so while reading its sometimes confusing to jump back and forth decades and years. I cannot avoid the feeling of detachment. But eventually this is a travelogue, not a biography. I’m still curious of what Linnankivi will write next.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s