Sapiens

yuval noah harari sapiens ihmisen lyhyt historia

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention 
Yuval Noah Harari, 
suom. Jaana Iso-Markku
Bazar 2016 (fin)
Harper 2014 (eng)
קיצור תולדות האנושות 2011 (orig) 
491 sivua/pages

Kirja omasta hyllystä.

Bazarin suomeksi julkaisema Sapiens. Ihmisen lyhyt historia saattaa olla yksi tärkeimmistä yleistajuisista tietokirjoista, joita olen pitkään aikaan lukenut — ainakin se on kirja, joka pitää sisällään huiman määrän tietoa! Mutta ennen kaikkea se herättää ajatuksia sekä pakottaa miettimään elämää hieman laajemmasta näkökulmasta — Sapiens kuvailee ihmisen elämää ja kehitystä yksilönäkökulman ulkopuolelta.

“Kuinka ihmisestä tuli ihminen? 100 000 vuotta sitten maapallolla asui ainakin kuusi ihmislajia. Nykyään lajeja on vain yksi: Homo Sapiens. Miten meidän lajimme onnistui päihittämään muut lajit? Miten metsästäjistä tuli kaupunkien ja kuningaskuntien rakentajia? Miten ryhdyimme uskomaan jumaliin, valtioihin ja ihmisoikeuksiin sekä luottamaan rahaan, kirjoihin ja lakeihin? Miksi alistuimme byrokratialle, aikatauluille ja kuluttamiselle? Ja millaiseksi maailma on muuttumassa?

Kirjassaan Sapiens. Ihmisen lyhyt historia Yuval Noah Harari käy läpi koko ihmisen historian, aina ensimmäisistä maan kamaralla kulkeneista ihmisistä nykyhetkeen. Lajimme kehitykseen on vaikuttanut useita radikaaleja – ja joskus tuhoisiakin – läpimurtoja. Miten historian virrat ovat muovanneet ihmistä, yhteiskuntaa ja kaikkea ympärillämme?

Rohkea, laaja-alainen ja provokatiivinen teos haastaa kaiken sen, minkä luulimme tietävämme ihmisyydestä.”

Sapiens taisi olla yksi vuoden 2016 puhutuimmista (tai kirjoitetuimmista) tietokirjoista. Itse ostin Sapiensin vasta viime vuoden lopussa jättipokkarina hieman ristiriitaisin tuntein. Luen kohtuullisen harvoin kirjoista kirjoitettuja arvosteluita etukäteen (palaan niihin vasta luettuani ko. teoksen), sillä yleensä haluan itse muodostaa käsityksen kirjasta, mutta kaikilta Sapiensista kirjoitetuilta arvosteluilta en voinut välttyä. Ne olivat saaneet minut hyvin uteliaaksi, sillä monessa tekstissä mainittiin, että kyseessä on poikkeuksellinen kirja.

Ja niin siinä kävi, että Sapiens todella sai myös minun ajatukseni liikkeelle. Harari kirjoittaa ymmärrettävästi ja avaa asioita hyvin kattavasti. Kirjan rakenne on johdonmukainen ja sitä on helppo seurata. Siitä huolimatta luin Sapiensia pitkään, sillä yhtäjaksoisesti ei voinut lukea kovin pitkiä jaksoja. Kirjan herättämät ajatukset sekä sen suuri tietomäärä vaativat sulattelua.

Aivan Sapiensin ensimmäisillä sivuilla esitellään koko tunnettu historian aikajana, joka suhteuttaa ihmisen historian pituutta maailmanhistorian kokonaisuuteen: Kemia ja fysiikka (ts. materia ja molekyylit) saivat alkunsa 13,5 miljardia vuotta sitten. On vaikea käsittää, miten pitkästä ajasta todellisuudessa on kysymys. Biologia astui kehiin 3,8 miljardia vuotta sitten kun elävät organismit syntyivät. Edelleen kyse miljardeja vuosia sitten tapahtuneista asioista. Homo-suku kehittyi “vasta” 2,5 miljoonaa vuotta sitten, ja 16 tuhatta vuotta sitten ihminen aloitti levittäytymisensä ympäri maapalloa, millä oli jokseenkin katastrofaalisia seurauksia. Lukemattomat muut lajit kuolivat sukupuuttoon.

Yuval Noah Harari on historian tohtori, mutta kirjassa hän lähestyy asioita poikkitieteellisestä näkökulmasta: ihmisen historiaa käydään läpi niin biologian, historian kuin geologiankin kautta. Harari ei pyri antamaan tyhjentäviä tai yksioikoisia vastauksia (vaikka jakaakin tietoa kattavasti), vaan jättää auki mahdollisuuden muille muotoilla vastauksia omasta näkökulmasta riippuen. Harari kuitenkin piirtää vakuuttavan kuvan ihmisen karusta matkasta ravintoketjun huipulle. Se herättää ristiriitaisia tunteita.

Aavistuksen pelottavan Sapiensin lukukokemuksesta tekee se, etteivät edes kaikista uskomattomimmatkaan Hararin maalailemista näkökulmista tai tunnu mahdottomalta. Ihmiset ovat todella aikojen kuluessa tehneet tuon kaiken. On hurjaa ajatella, mihin kaikkeen pystyy laji, joka ei kuitenkaan kykene ymmärtämään tekojensa seurauksia. Kuten emme voineet nähdä esimerkiksi maatalouden vallankumouksen aiheuttamia ja pidemmällä aikajänteellä kovin tuhoisiakin seurauksia, emme pysty ennakoimaan, mihin tämän päivän valintamme ja keksintömme vievät ihmiskunnan tulevaisuudessa.

Uskon, että moni ihminen ajattelee mielellään kehityksen vieneen meitä muinaisiin ihmisiin verrattuna eteenpäin niin biologisella kuin älylliselläkin tasolla. Näin ei välttämättä ole. Sitä mukaan kun olemme sopeutuneet muuttuneen elinympäristön asettamiin vaatimuksiin ja omaksuneet uudenlaisia toimintatapoja, esimerkiksi ylläpitääksemme monimutkaista ja monilukuista yhteisöä rakentamassamme ympäristössä, ja tänä päivänä siihen voi lisätä vielä digitaalisen ympäristön, olemme autuaasti unohtaneet taitoja, joita esi-isämme osasivat unissaankin. Meidän eloonjäämisemme riippuu nykyään aivan erilaisista asioista.

Mikään ei viittaa siihen, että ihmisistä olisi ajan mittaan tullut älykkäämpiä. Metsästäjä-keräilijät tunsivat luonnon salaisuudet jo kauan ennen maanviljelyn vallankumousta, koska heidän eloonjäämisensä oli sen varassa, että he tunsivat metsästämänsä eläimet ja keräämänsä kasvit läheisesti. Maanviljelyksen vallankumous ei suinkaan aloittanut uudenlaista helpon elämän aikakautta, sillä maanviljelijöiden elämä oli yleisesti ottaen paljon metsästäjä-keräilijöiden elämää vaikeampaa ja kurjempaa.

Hararin mukaan maatalouden vallankumous saattoi olla ihmiskunnan pahin virhe, ja siitä olemme maksaneet siitä niin fyysisillä kuin henkisillä kärsimyksillä. Harari kuitenkin myöntää, että elämämme on nykyään suhteessa mukavampaa kuin esimerkiksi keskiajalla.

Onni on kuitenkin suhteellista, sillä ihmisen onnellisuutta on vaikea mitata. Mutta mikäli elämän mukavuutta (ja onnellisuuttakin) mitataan esimerkiksi lapsikuolleisuuden vähenemisellä ja eliniänodotteen pitenemisellä, on nykyihminen kiistattomasti onnellisempi kuin historiaan jääneet lajitoverinsa. Onnellisuus on kuitenkin vaikea käsite, sillä subjektiivinen onnellisuus vaikuttaa lisääntyvän yksinkertaisen elämän myötä. Ja nykyihmisen elämä on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.

Harari mainitsee, että on haasteellista tutkia esi-isiemme onnellisuutta, mutta tietyin tutkijoiden yhteisesti määrittelemien lähtökohtien perusteella sitä voi yrittää. Näistä lähtökohdista tehtyjen tutkimusten mukaan ihmisen onnellisuuteen ei siis vaikuta se, onko hän varakas tai terve, vaan kuinka hänen odotuksensa kohtaavat ympäröivät olosuhteet ja päinvastoin (objektiivisten tekijöiden ja subjektiivisten odotusten korrelaatio). Tämä kuulostaa hyvin pitkälti mukailevan esimerkiksi buddhalaisia opetuksia, joissa ihmisiä kannustetaan olemaan tavoittelematta asioita tai tunteita ja kohtaamalla kunkin hetken sellaisena kuin se on.

Onnellisuuden yleisesti hyväksytty määritelmä kuuluu “subjektiivinen hyvinvointi”. Tämän näkemyksen mukaan onni on jotain, jonka ihminen tuntee sisällään, joko välitön mielihyvän tunne tai pitkäaikainen tyytyväisyys omaan elämään. Mutta jos kyse on jostain sellaisesta, jonka ihminen tuntee sisällään, miten sitä voi mitata ulkopuolelta?

Onnellisuuden pohtiminen (ja tutkiminenkin) vaikuttaa nousseen pinnalle vasta suhteellisen myöhäisessä vaiheessa ihmisen historian aikajanalla. Nyt kun aineelliset tarpeemme on pääosin tyydytetty, mielemme vaatii koko ajan lisää, mikä puolestaan kasvattaa subjektiivista tyytymättömyyden tunnetta. Ja saattaa jopa saada aikaa merkityksettömyyden tunteita. Mutta laajemmasta näkökulmasta ajateltuna, kuinka paljon yksilön onnellisuus lopulta vaikuttaa koko ihmislajin tulevaisuuteen? Vaikutus saattaa lopulta olla ihmislajin kehityksen kannalta suhteellisen suuri.

Kyse on Hararin mukaan enemmänkin juuri tyytymättömyydestä, sillä “…koska odotamme elämämme olevan helppoa ja miellyttävää ja kestämme yhä huonommin vastoinkäymisiä ja epämukavuutta, on täysin mahdollista, että kärsimme kivusta esi-isiämme enemmän.” Pyrimme siis kaikin keinoin koko ajan helpottamaan elämäämme, mutta tämä on hämmentävää, sillä Harari esittää, että emme tulisi onnelliseksi, vaikka saavuttaisimme kuolemattomuuden.

Tiedän itse eläväni keskituloisen länsimaalaisen suhteellisen mukavan elämän kuplassa, mutta olen iloinen, että Sapiens pakotti kohtaamaan niitä epämiellyttäviä totuuksia, joita elämäntyylini aiheuttaa niin kuormituksena luonnolle kuin muille sen päällä eläville lajeille. Harari toteaa, että olemme luoneet yhteiskuntaamme ylläpitävät, vahvat mielikuvat rahasta, vallasta ja yhteisöistä. Enää ei ole paluuta yksinkertaiseen metsästäjä-keräilijän elämäntapaan. Vaikka kuinka pyrkisin elämään yksinkertaisesti ja maapalloa kuormittamatta, ei se ole täysin mahdollista. Sapiens kuitenkin viitoittaa tietä, jolle kestävän elämäntyylin vuoksi kannattaa pyrkiä.

Hararin tuottaman upean sisällön lisäksi on annettava tunnustusta myös Jaana Iso-Markun suomennokselle. Kieli toimii ja käsitteet on käännetty vakuuttavasti. Kuten monesti on todettu, kirjan käännös on parhaimmillaan silloin kun kieleen ei juurikaan kiinnitä huomiota. Voin kuvitella, että tämän kirjan käännöstyö ei ole ollut helpommasta päästä.

Sapiens hämmästyttää, herättää uteliaisuutta, laajentaa näkökulmaa, rikkoo ennakkoluuloja, kyseenalaistaa maailmankuvamme ja ajoittain kauhistuttaakin. Itse pidän näitä erinomaisen kirjan tunnusmerkkeinä. Mikään ei houkuttele lukemaan enemmän kuin lupaus siitä, että kirja muuttaa sitä, miten näen maailman. Ja Sapiens todella järisytti maailmankuvaani. Sanoinko sen jo — vaikuttava kirja.

Harari vastaa kirjassaan hämmästyttävän laajaan joukkoon kysymyksiä ihmisen kehityksestä, maapallon ja luonnon tilanteesta sekä täällä elävien lajien kohtalosta. Mutta uusia kysymyksiä nousee sitä mukaan kuin niihin vastataan.

Sapiens on herättänyt uteliaisuutta ja monenlaisia ajatuksia myös kirjabloggaajien keskuudessa. Siitä ovat kirjoittaneet ainakin Kaisa Reetta T, Hannan kirjokansi, Lukuisa. Tekstiluola, Kirjavarkaan tunnustuksia, Kirjojen pyörteissä, Kirjat kertovat, Sanoissa ja sivuilla ja Levoton lukija.

En malta odottaa, että saan käsiini Hararin seuraavan teoksen, joka kantaa hieman pahaenteistäkin nimeä Homo Deus: Ihmisen lyhyt tulevaisuus.


Translation

Sapiens. A Brief History of Humankind is a book that inevitably changes the way you look at life. For me, this is a sign of an extraordinary book.

“100,000 years ago, at least six human species inhabited the earth. Today there is just one. Us. Homo sapiens. 
How did our species succeed in the battle for dominance? Why did our foraging ancestors come together to create cities and kingdoms? How did we come to believe in gods, nations and human rights; to trust money, books and laws; and to be enslaved by bureaucracy, timetables and consumerism? And what will our world be like in the millennia to come? 

In Sapiens, Dr Yuval Noah Harari spans the whole of human history, from the very first humans to walk the earth to the radical – and sometimes devastating – breakthroughs of the Cognitive, Agricultural and Scientific Revolutions. Drawing on insights from biology, anthropology, paleontology and economics, he explores how the currents of history have shaped our human societies, the animals and plants around us, and even our personalities. Have we become happier as history has unfolded? Can we ever free our behaviour from the heritage of our ancestors? And what, if anything, can we do to influence the course of the centuries to come? 

Bold, wide-ranging and provocative, Sapiens challenges everything we thought we knew about being human: our thoughts, our actions, our power … and our future.” from Goodreads.com

It wasn’t a very quick process for me to read this book since I wanted to think through almost every new thought Harari presented.

After reading I felt astonished, more curious, almost enlightened, disappointed (with the humankind), but also a bit afraid, too. Harari answers quite profoundly (well, it’s just ONE book!), yet very understandably, to a wide range of questions about our evolution, the situation of planet Earth and other species that live in this world, but new ones keep arising.

I look forward reading his next book, Homo Deus.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s