Henkäys on ilmaa vain / When Breath Becomes Air

When Breath Becomes Air cover kansiAloitetaan nyt parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen kuitenkin kirjaan liittyvällä postauksella. Nimittäin neurokirurgi Paul Kalanithin elämästä kertova Henkäys on ilmaa vain oli niin mieleenpainuva lukukokemus, että voisin varmasti kirjoittaa sen herättämiä ajatuksia vielä monen vuoden jälkeenkin. Tässä ollaan taas sellaisen kirjallisuuden alueella, mistä pidän suunnattomasti.

“Paul Kalanithi, 36-vuotias neurokirurgi, on valmistumassa kymmenen vuoden erikoistumisen jälkeen. Hän kohtaa päivittäin työssään syöpään sairastuneita, joiden ennuste ei ole paras mahdollinen. Eräänä päivänä Paul saa oman syöpädiagnoosinsa, ja hänen tulevaisuudensuunnitelmansa saavat täyskäännöksen.

Paul kirjoittaa lapsuudestaan, nuoruudestaan ja opiskeluajastaan lämpimästi, mutta ennen kaikkea hän pohtii elämän merkitystä monesta eri näkökulmasta: Mikä tekee elämästä elämisen arvoista kuoleman edessä? Mitä sitten, kun elämä ei enää näyttäydykään portaikkona kohti tulevaisuutta? Millaista on saada lapsi, kun on kasvokkain oman kuolemansa kanssa?

Henkäys on ilmaa vain on mykistävän kaunis kertomus elämästä, rohkeudesta ja rakkaudesta. Kirjan epilogin on kirjoittanut Paulin vaimo Lucy Kalanithi.”

Jonkin aikaa tämän kirjan luettuani olin sanaton. Henkäys on ilmaa vain on paitsi vaikuttava kuvaus vaikeasta tilanteesta, mutta myös upeasti kirjoitettu kirja.

Kalanithin kamppailun hänelle tärkeiden asioiden kanssa pystyy aistimaan lukiessa niin selvästi. Ja mistä muusta elämässä oikeastaan pohjimmiltaan on kysymys kuin siitä, että mikä on tärkeintä, mikä antaa kunkin elämälle sen merkityksen. Uskon, että suurin osa ihmisistä haluaa jättää oman jälkensä maailmaan ennen kuin täältä lähtevät. Itse olen jo jonkin aikaa pohdiskellut koko elämän syvempää olemusta ja kaiken sen tapahtumine merkitystä. Merkityksiä tuntuu olevan niin paljon kuin on erilaisia ihmisiä ja erilaisia näkökulmia. Siksi tämän kirjan lukeminen sattui sopivaan aikaan.

Kalanithin näkökulma muodostuu monesta osasta ja elää kirjan aikana: hän tarkastelee omaa tilannettaan niin lääketieteen ammattilaisen, veljen, ystävän, aviomiehen ja lopulta isän silmin. Uskon, että juuri tuo  kirjoittajan joustava näkökulman vaihtaminen, kasvaminen, on yksi kirjan vaikuttavimpia tekijöitä. Elämä ei ole mustavalkoista.

Minulla oli viime kuukausina ollut voimakkuudeltaan vaihtelevaa selkäsärkyä: lievää kipua, josta saattoi olla piittaamatta, kipua, joka sai minut hiljaiseksi ja leukani kiristymään ja niin kovaa kipua, että käperryin lattialle ja huusin. Tämä kipu oli asteikon ankarammasta päästä. Oikaisin itseni odotussalin kovalle penkille. Tunsin, miten selkälihakset kouristelivat, yritin hengityksellä saada kivun kuriin — ibuprofeenista ei ollut nyt mihinkään — ja luettelin vuorotellen kouristuvien lihasten nimet, jotten olisi itkenyt: selän ojentajalihas, suunnikaslihas, leveä selkälihas, päärynänmuotoinen lihas…

Paul ottaa vastaan sen, mitä kullakin hetkellä tulee, ja luopuu jopa elämäntyöstään priorisoidessaan asioita. En voi kuin ihailla suunnattomasti ihmistä, joka pystyy kuolemankin lähestyessä tarkastelemaan elämäänsä niin monesta näkökulmasta. Kuitenkin tekstistä huokuu myös inhimillisiä tunteita, se ei ole pelkkää järkeilyä: tilanteen haastavuus ja epätietoisuus valintojen edessä saavat ajoittain vallan jopa kylmähermoisesta huippukirurgista.

Kalanithi joutuukin ajan kuluessa tasapainoilemaan eri rooliensa välillä. Hän pitää viimeiseen asti kiinni ammatillisesta identiteetistään, kuitenkin pyrkien olemaan myös aviomies. Tekstistä saa sen vaikutelman, että potilaan rooli on hänelle lopulta ehkä se kaikista haastavin. Toisaalta Kalanithi arvioi ja kuvaa hyvin objektiivisesti tilaansa, jolloin hän on taas lääkäri. Se saattaakin olla hänen tapansa kestää kestämätön.

Jälleen kerran olin ylittänyt rajan, joka erottaa lääkärin potilaasta, tekijän tekemisen kohteesta, subjektin objektista. Sairastumista edeltävän elämäni saattoi ymmärtää tekemieni valintojen lineaariseksi summaksi. Kuten useimmissa nykyajan tarinoissa, henkilön kohtalo riippui ihmisten toimista, hänen itsensä ja muiden.

Henkäys on ilmaa vain on karun kaunis kuvaus siitä, millaisia ajatuksia erään ihmisen mielessä risteilee, kun elämä lähenee kohti loppuaan silloin kun sen pitäisi olla rikkaimmillaan. Tilanne on ristiriitoja täynnä. Kalanithi kirjoittaa siitä kuitenkin itseään säälimättä, liikaa tilannettaan kauhistelematta, hyvin vähäeleisesti, mutta ehkä juuri siksi niin koskettavasti.

Silmäkulmat kostuvat uudelleen tätä kirjoittaessa, niin suuren vaikutuksen tuo kirja minuun lukuhetkellään teki. Henkäys on ilmaa vain saa arvostamaan joka hetkeä.

5/5
Paul Kalanithi, suom. Ilkka Rekiaro.
Bazar 2016 (fin), Corcovado Inc. 2016 (orig).
206 sivua/pages.
Kirja lainattu kirjastosta/Book from library.

Translation

When Breath Becomes Air is something that I cannot probably ever forget. It was really impressive reading experience. This book’s theme, style and genre form an unique combination that sticks with you.

“At the age of thirty-six, on the verge of completing a decade’s worth of training as a neurosurgeon, Paul Kalanithi was diagnosed with stage IV lung cancer. One day he was a doctor treating the dying, and the next he was a patient struggling to live. And just like that, the future he and his wife had imagined evaporated. When Breath Becomes Air chronicles Kalanithi’s transformation from a naïve medical student “possessed,” as he wrote, “by the question of what, given that all organisms die, makes a virtuous and meaningful life” into a neurosurgeon at Stanford working in the brain, the most critical place for human identity, and finally into a patient and new father confronting his own mortality. 

What makes life worth living in the face of death? What do you do when the future, no longer a ladder toward your goals in life, flattens out into a perpetual present? What does it mean to have a child, to nurture a new life as another fades away? These are some of the questions Kalanithi wrestles with in this profoundly moving, exquisitely observed memoir.” Abstract from Goodreads.com.

This book reminds that every moment in life can has a huge value. I really recommend to read this book.

2 thoughts on “Henkäys on ilmaa vain / When Breath Becomes Air

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s