Kirjoittajasta

 

Muotoilija. Toimintaterapeutti. Kirjoittaja. Innokas joogan harrastaja. A girl with many talents. Pauline von Dahl on tosiaan nimimerkki, joka on yhdistelmä omaa nimeäni sekä viittaus kirjamaailmaan.

Lukeminen, kirjoittaminen ja minä

On ehkä melkoinen klisee, mutta olen aina rakastanut uppoutua hyvään kirjaan, itseasiassa luin ahkerasti jo ala-asteella. Olin pikkukylämme kirjastoauton vakiovieras ja muistankin kahlanneeni yläasteelle mennessä nuorille suunnatun Vihreä varis-sarjan sekä kaikki Neiti Etsivät läpi. Tuo polttava palo kirjoihin hiipui kuitenkin lukion jälkeen. Ammattikorkeakoulussa opiskelun aikoina luettavaksi tuli ammattikirjallisuutta ja vapaa-aika täyttyi menoista. Opiskelun myötä syttyi palava rakkaus tietokirjoja, erityisesti ihmismieltä käsitteleviä, kohtaan sekä tieteellisten artikkeleiden lukemiseen. Yksi kiehtovimpia asioita, mitä tiedän, onkin uppoutua hyvin kirjoitettuun tutkimustekstiin. Mutta vasta blogin perustaminen sytytti varsinaisesti lukuliekkini uuteen roihuun.

Kirjablogin aloittaminen tuntuikin kovin luonnolliselta, sillä olen aina rakastanut kirjoja sekä kirjoittamista. Kirjoittaminen on minulle tärkeä tapa järjestää ajatuksiani. Blogin lisäksi kirjoitan perinteistä päiväkirjaa (käsin) sekä mielikuvituksellisia tarinoita pöytälaatikkoon. Toiveena tietysti joskus tulevaisuudessa julkaista jokin niistä. Viime syksynä (2016) osallistuin ihkaensimmäiseen novellikilpailuunkin, mikä opetti paljon. Täytyy myös myöntää, että se oli hieman pelottavaa!

Seuraa minua myös sosiaalisessa mediassa, kurkkaa sivupalkista tai klikkaa tästä:
Twitter / Facebook / Pinterest / Instagram / Goodreads

Muista medioista (TV ja elokuvat)

Yleensä kirjat ovat lempimediani, sillä se jättää mielikuvitukselle tilaa kulkea omia polkujaan. On kuitenkin sykähdyttävää nähdä tarinoiden heräävän eloon valkokankaalla ja liikkuvassa kuvassa. Minulle ei juurikaan ole väliä, onko elokuvassa tai sarjassa kuvanlaatu huippuluokkaa tai erikoisefektit virheettömiä, tarinan ja visuaalisuuden muodostama kokonaisuus on se, mikä ratkaisee. Ja usein kauhu ja yliluonnollinen aiheina herättävät mielenkiintoni. Tämän hetkisiä sarjasuosikkeja ovat mm. kauhistuttavan ihastuttava Penny Dreadful, henkeäsalpaava Outlander, intensiivinen The Walking Dead ja mukaansatempaava Black Sails.

Elokuvien kanssa on vähän sama juttu kuin kirjoissa — kiehtovia yksilöitä on maailma täynnä! Tim Burtonin tummansävyiset, mutta pieni pilke silmäkulmassa, elokuvat Saksikäsi Edward (1990), Sleepy Hollow (1999), Corpse Bride (2005) ja Dark Shadows (2012) ovat olleet pitkään suosikkien listalla. Labyrinth (1986), The Addams Family (1991), Bram Stokerin Dracula (1992), Veren vangit (1994) ja The Crow (1994) ihastuttivat (ja luultavasti herättivät minussa uinuvan gootin) puolestaan jo nuorena tummalla estetiikallaan. Uudemmista elokuvista Crimson Peakin (2015) visuaalisuus hurmasi, kuten kirjoitin blogissakin. Hullaannun myös visuaalisesti upeista seikkailuelokuvista kuten Prince of Persia: Sands of Time (2010) ja lapsen mielikuvituksen voimaa uhkuvasta Silta salaiseen maahan (2007) ja Maleficent (2014) tai erikoisesta fantasiasta / maagisesta realismista, kuten suloinen Amélie (2001), kiehtova Midnight in Paris (2011), lumoava Hugo (2011), kaunis Piin elämä (2012) tai viimeisimpänä Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2016).

Luonnollisesti fanitan kaikkea vampyyreihin liittyvää, kaksi ehdotonta leffasuosikkia niihin liittyen ovat suorastaan huimaava Only Lovers Left Alive (2013) ja klassikko The Lost Boys (1987). Animaatioista ikuisena ykkösenä pysyy lämminhenkinen Lilo & Stitch (2002), sekä visuaalisesti kauniit Studio Ghiblin animaatiot, kuten Kissojen valtakunta (2002), Ponyo (2008), Liikkuva Linna (2004), Henkien kätkemä (2001), jotka lumoavat unenomaisuudellaan. Animaatioista vielä Coraline (2009), Nightmare Before Christmas (1993), Alice in Wonderland (2010) ja tunteikas Inside Out (2015). A Monster Calls (2016) jäi mieleen viehättävästä animaation ja elokuvan yhdistelystä. On mainittava vielä eräs lämminhenkinen suosikkini, joka varmasti tuo lohtua kurjimpiikin päiviin, Hector and the Search for Happiness (2014). Tietysti pidän myös joistakin blockbustereista, esimerkiksi Guardians of the Galaxy (2014) oli aivan loistava. Pidin ensimmäisistä Marvel- ja Pirates of the Caribbean -elokuvista, sekä vanhoista Indiana Jones ja Star Wars -elokuvista. Mutta nykyään aiheet (ja näyttelijät!) kalutaan loppuun, ja jatko-osia tehdään jatko-osien jatko-osille, jolloin minä kyllästyn. Elokuvassa pitää säilyä ainutlaatuisuuden tunne.

Sananen muista harrastuksistani

Minua kuvaa hyvin sanayhdistelmä tieteellinen ja taiteellinen. Rakastan asioiden perinpohjaista selvittelyä sekä uuden oppimista. Uteliaisuudellani ei ole rajoja. Joskus kuitenkin unohdan innoissani, ettei kaikkea voi tehdä samaan aikaan. Onneksi olen vihdoin oppinut priorisoimaan — läheiset tulevat ehdottomana ykkösenä, luovuus, kirjat ja kirjallisuus sekä hyvinvointi heti siinä perässä.

Vapaa-ajalla jooga ja piirtäminen saavat helposti ylikierroksilla käyvän luonteeni rauhoittumaan. Piirsin aktiivisesti lukiossa ja muotoilijaksi opiskellessani, nyt aktivoin tuon harrastukseni uudelleen Aalto Artsin avoimen yliopiston kursseilla. Graafisen suunnittelun peruspalikat ovat entuudestaan tuttua kauraa, johon digitaalinen maalaaminen on tuonut kokonaan uusia ulottuvuuksia. On niin ihana päästää luovuutensa taas valloilleen!

Jooga onkin eri muodoissaan (hatha, yin, astanga, hot, aerial…) ollut jo vuosia lähellä sydäntä. Olen kokeillut eri saleja ja studioita, nauttinut retriiteistä sekä haaveillut pidemmistä joogamatkoista. Jossakin muodossa koetan joogata joka päivä — siitä on pikkuhiljaa muodostunut enemmänkin elämäntapa kuin harrastus. Vaikka monia joogan tyylisuuntauksia on tullut kokeiltua, yllätyksekseni suosittua SUP-joogaa en ole vielä ehtinyt testaamaan! Olen kuitenkin kovin innokas kokeilemaan vähän kaikkea ja ennen kaikkea rajojani — mihin kaikkeen pystynkään.